120 merkkivuoden ohjelmisto on tuhlailevan juhlallinen
Tampereen Työväen Teatteri täyttää syksyllä 120 vuotta. Alkuaan ajatus omasta teatterista syntyi Kosti Elon vetämässä näytelmäseurassa ja vahvistui, kun 1901 joku sanoi ääneen ajatuksen omasta teatterista. Se joku oli puuvillatehtaan työntekijä August Lindroos. Ja tästä hetkestä noin seitsemän kuukauden päästä 27.9.1901 juhlittiin teatterin omaa ensimmäistä ensi-iltaa, Minna Canthin Anna-Liisaa. Syyt siihen, että juhlinta alkaa syksyllä, ovat siis historialliset. Ja koska takana on hyvin poikkeuksellinen vuosi, on tehty valinta, että me juhlimme taiteellisen työn merkeissä.
Teatterinjohtaja Otso Kautto vastaa nyt kysymyksiin ohjelmistosta.
Miten juhlavuosi näkyy teatterin ohjelmistossa?
Hyvissä juhlissa kuuluu olla tuhlaavainen! Ohjelmisto on runsas, moninainen ja teatterin voimaa tuhlaillen juhliva.
Mitä erityislaatuista ohjelmistosta löytyy?
Koko ohjelmisto rakentuu erityisyyden ympärille. Jokaisella teoksella on vahva ominaislaatu. PUNK on sekä punk että lähihistoriaamme valottava energiaa tihkuva uusi draama, potentiaalinen hitti. Kaksi paavia on aatedraama, tiukka puhenäytelmä puhenäytelmän kokeneiden taitajien esittämänä. Matilda on samanaikaisesti koko perheen musikaali ja rakastettu teksti lapsen oikeuksista olla vanhempiaan viisaampi, ja kyseenalaistaa perheensä. Lumoava paketti kaiken kaikkiaan. Hamlet on Hamlet niille jotka klassikkoa kaipaavat, ja rock niille jotka rockmusikaalia janoavat. Kokonaistaideteokseksi julistettu, ja komeasti esitetty juttu. Kinky Boots on kaupungin parhaat bileet voimaannuttavalla viestillä. Nyotaimori iskee työn absurdiin maailmaan kepeästi ja globaalisti. Hitler ja Blondi on tapaus. Poikakoodi on uutta draamaa hävyttömän ajankohtaisista aiheista ja tarjoaa virtuoosinäyttelemiselle tilaa, jonka näyttelijät todella ottavat. Tunnit, viikot, kuukaudet on musiikin kehystämä kuoleman odotus, iso, ihana ja koskettava. Fransiskus ja Hildegard katsoo suoraan uskon, henkisyyden ja pyhän kaipuun maailmaa. TTT-klubilla Kiroillaan vapauttavasti ja herkän väkevällä tunteella kaikesta siitä mikä vituttaa (ja sitä riittää). Idiootit ympärillä on hittikirjaa parempi, Ukkometsot liittää yhteen karaoken ja komedian ja miehisyyden ihmeet, Mars vs. Venus uusintaottelu kärjistää mukavan epäkorrektisti: klubi on häpeämättömän viihteellinen kapakka.
Come From Away on hieno kaappaus: yksi maailman komeimmista ja koskettavimmista uusista musikaaleista yhdistää dokumentin ja ihmisen pohjimmaisen hyvyyden ylistyksen tavalla joka ei jätä kylmäksi.
Ja Berliinin taivaan alla antaa enkelien kadehtia ihmisen elämää, syystä.
Ei tässä ohjelmistossa ole mitään, jota ei erityiseksi voisi väittää.
Oliko sen kokoaminen tänä aikana jollakin tapaa erityishaastavaa?
Harvoin on näin vahvaa tarvetta toisaalta lohtuun, viihtymiseen, hetkelliseen keitaaseen, ja toisaalta taas merkitysten kaipuuseen vastaaviin teoksiin, ja koska elämme itsekin samoja tuntemuksia ei ohjelmiston rakentaminen ole ollut normaalia haastavampaa.
Taloudellisesti tiukkoina aikoina olisi toki viisasta tehdä kevyellä kädellä, välttää vierailevia taiteilijoita, mutta uskon että maamme laajasta free-lance -kentästä on pidettävä huolta, sillä tästä kuopasta on noustava yhdessä.
Eli teemme näyttävää ja isoa silläkin uhalla että menee ahtaalle.
Mitä erityistä annettavaa TTT:llä on nyt juuri suomalaiseen teatteritaiteeseen?
Koko ohjelmisto koostuu kantaesityksistä, lisäksi käynnistyvä residenssiohjelmisto, ja yhteistyöt niin toisten teattereiden kuin vapaan kentän ryhmien kanssa takaavat sen että lavalle saadaan edustava kattaus lahjakkuutta, uutta ajattelua ja laatua.
Onko jokin aiempi käsityksesi teatterista, TTT:stä tai Tampereesta muuttunut nyt parin vuoden jälkeen?
Teatterin arvo on ennen kaikkea siinä, että se on mahdollisimman hyvää teatteria. TTT:n ei tarvitse määritellä sanoin tehtäväänsä, ohjelmisto tekee sen: päivittää ja kehittää käsitystä siitä millaista on hyvä yhteiskunnallinen kansanteatteri. Yhä enemmän uskon siihen että korkea laatu on ainoa jota kannattaa tavoitella.
Viihdyn Tampereella oikeastaan pelottavan hyvin.
Kirjoittaja: Otso Kautto
Teatterinjohtaja, teatteriohjaaja, näytelmäkirjailija ja kirjailija.