COME FROM AWAY

KUN USEIMMAT noista Harjanteen aiemmista menestysohjauksista ovat olleet näyttäviä ja riemunkirjavia, on Come From Away pikemminkin kirjosieppo- kuin riikinkukko-osastoa. Se on harvinaisuus tässä genressä: väliajaton alle kaksituntinen puriste ilman blingehtivää pukuloistoa tai muutakaan ulkoista koristeellisuutta.

Se on harvinaisuus myös siinä mielessä, että päinvastoin kuin monissa musikaaleissa sen henkilöihin voi samaistua ja sen tarinaan on helppo uskoa. Helppoa siksi, että se tarina on tosi.

(…) jokainen laulu kuljettaa tarinaa. Näin kokonaisuudesta tulee todella kompakti. Voin täyttä totta tarkoittaen sanoa, että Come From Away on muodoltaan timmein musikaalituotanto, jonka ole koskaan nähnyt – ja ensimmäisen näin jo alta kymmenvuotiaana 1960-luvun puolella.

TTT:n Come From Awayn koko paketti on niin hyvin kasattu, että kun esitys on alle kahdessa tunnissa ohi, joutuu huokaisemaan, että olisi tätä pidempäänkin katsonut. Niin ei minulle musikaalien kohdalla monesti tapahdu.

Tampereen Työväen Teatterin kokonaisuus nojaa ammattitaitoiseen ensembleen, jossa tuntuu jokaisella olevan juuri oikeankokoiset kengät. Vahvaa tulkintaa ja tunnetta sekä hyvää draamaa. (…)

Musikaalin ohjaaja Samuel Harjanteen sanoin:
– Come From Away ei ole vain yksi musikaali muiden joukossa. Se on ylistys ihmisyydelle, hyvyydelle ja lähimmäisen rakkaudelle.

Allekirjoitan Harjanteen sanat. Kaiken kaikkiaan tuntui, että näyttämöllä on hyvä energia ja se välittyi katsomoon saakka. Lämmin olo, ajoittaiset kyyneleet ja hymyn pilkahdukset syttyivät takarivissä saakka.

Come From Away on napakkarytminen ja vetävä esitys, jossa on sydämellinen, viehättävä sisältö sekä nöyrä pohjavire. (—) Vaikka koko näyttelijäryhmä esittää useaa roolihahmoa, sekä matkalaisia että ”lentoväkeä”, välittyy katsomoon nimenomaan yhteisöllinen viesti: me olemme toisiamme varten.

Elementeistä syntyy säkillinen ihmisenkokoisia tarinoita ja tarpeeksi draamaa musiikkinäytelmän tarpeiksi. Come From Awaylla on mahdollisuus nousta klassikkomusikaaliksi.

Musikaaliin on saatu huippumiehitys ja kaksitoista näyttelijää muuntuu auttajista autettaviksi usein vain nopealla takin vaihdolla.

Vaikka koneen ohjaaja (Nina Tapio) on keskiössä, jokainen tekee roolistaan persoonallisen ja elävän tulkinnan. Petra Karjalainen liikuttaa mieliä, yllättäen mukana on romanttinen parikin. Myös laulajina ja tanssijoina joukko on huikea – koreografia on Mirva Mäkisen. Soittimiltaan tosi monipuolinen orkesteri on taitava ja vauhdikas.

Erkki Saaraisen lavastus pienentää isoa näyttämöä sopivasti. Lentokone penkkeineen syntyy hetkessä ja vaikutusta lisää pyörivä näyttämöosuus.

Työväen teatterin lavalla nähdään huima esiintyjäkaarti, joka todellakin vakuuttaa. Musikaalissa keskitytään muutamaan henkilöhahmoon ja kerrotaan heidän tarinansa järkyttävien tapahtumien keskellä. Lentäjää näyttelevän Nina Tapion ääni kantaa vahvana ja kauniina, ja yksi vaikuttavimmista musiikkinumeroista onkin hänen koskettava soolonumeronsa.

Jonna Järnefeltin Dianen ja Mika Honkasen Nickin rakkaustarina puolestaan muistuttaa, kuinka rakkaus voi roihahtaa milloin ja missä tahansa. Kaksikko tekee mainiot roolisuoritukset ja onnistuu välittämään ah niin kömpelön, mutta samalla väkevän rakkauden syttymisen uskottavasti ja ihanan liikuttavasti. Mieleen jää myös Petra Karjalaisen roolihahmon pelko ja suru oman, pelastajana New Yorkissa toimivan pojan kohtalosta.

Tarinaa kuljettaa läpi näytelmän juureva, irlantilaisvaikutteinen musiikki. Samuel Harjanne tekee musikaalissa jälleen kerran vakuuttavaa ohjaustyötä

Tässä näytelmässä on kaikki kohdallaan, musiikki toimii ja bändi on mieletön. Ihanaa, kun orkesterin jäsenet tulivat lopussa lavalle tanssimaan! Tämä kosketti ja oli silti niin iloinen ja toiveikas.

Esitys luottaa omaperäiseen tarinaan, toimivaan rytmiin, vetävään musiikkiin ja karismaattisiin laulaviin näyttelijöihin. Ja hyvä niin, sillä toimivien peruselementtien rinnalle ei kaipaa muuta.

Samuel Harjanne osoittaa taas kykynsä huippuluokan musikaaliohjaajana.