FRANSISKUS JA HILDEGARD

Poistunut ohjelmistosta

On mysteeri, miten eri vuosisadoilla eläneet Fransiskus Assisilainen ja Hildegard von Bingen kohtaavat, mutta he kohtaavat. Kumpikaan ei vielä ole pyhimys, kutsumus on löytynyt, mutta se on vielä kirkastumaton. 

Olemmeko nukkeja näytelmässä vai voiko valitsemmeko itse sen, mihin elämäämme käytetään? Voiko itseään tunnistaa toisten tekemästä kuvasta? Minkä hinnan luovuudesta joutuu maksamaan ja kuka sen lopulta maksaa? 

Kerjäläismunkin ja abbedissan hämmennyksestä elämän limbotilassa syntyy hauska, odottamaton ja koskettava kohtaaminen.

Kantaesitys oli 4.11.2021 Kellariteatterissa.


Havaintoja uskomisesta
Silta-lehden artikkeli 3.11.2021

Idea näytelmästä syntyi reilu vuosi sitten Otso Kauton ja näyttelijä Tommi Raitolehdon keskustelun tuloksena. Näyttelijän haaveena on ollut jo pitkään saada esittää Fransiskusta.

Alusta lähtien oli kuitenkin selvää, että Fransiskus tarvitsee näytelmään vastavoiman.
– Siinä missä Fransiskus kapinoi katolista kirkkoa vastaan ja halusi eroon luostarista, Hildegard taas edustaa instituutiota, ja saa itselleen vapauksia sen sisällä. Molemmat olivat aikansa anarkisteja. 

Luostariin vetäytyjille Franciscus sanoi: ”Menkää maailmaan, ihmisten luo, osoittakaa rakkautenne teoissa ja totuudessa”.
– Siihen aikaan tuo oli vaarallista puhetta. Hildegard taas oli mystikko ja parantaja. Luostarin ulkopuolella hänet olisi poltettu noitana. 
Lue haastattelu

Lippujen hinnat

28,00 / 26,00 / 17,00 / 17,00 €

Käsiohjelma

Lue käsiohjelma

Esityskalenteri

Tekijät ja näyttelijät

Teksti Mikko Bredenberg, Otso KauttoHanna Suutela
Ohjaaja Otso Kautto
Apulaisohjaaja Mikko Bredenberg
Nukke- ja esineteatteriohjaaja Mira Taussi
Valo- ja äänisuunnittelija Niklas Vainio

Kritiikit

Älyllisesti haastavaa ja pirullisen hauskaa teatteria – näytelmä laittoi meidät katsojat pohtimaan uskon, taiteen ja todellisuuden kolmiyhteyttä – kenen muovaama kuva meitä katsoo peilistä?

Fransiskuksen roolin näytellyt Raitolehto ja Hildegardin roolin näytellyt Rissanen olivat omaksuneet heille todennäköisesti ehkä vieraan esittämistavan loistavasti. Nuket nousivat hahmoina voimakkaasti esille ja näyttelijät jäivät niiden varjoon taka-alalle. Silti myös nukkekohtauksissa oli mukana sitä vaikeasti määriteltävää rosoisuutta ja inhimillistä läsnäoloa, joka tekee teatterista niin ainutlaatuisen taiteen lajin. (…)

Rissasella on upea ääni ja hän lauloi itse näytelmän keskiaikaiset laulut, jotka Hildegard sävelsi ja sanoitti joskus 1100-luvulla. Näytelmän Hiltegardin nukkehahmo puolestaan kertoo, miten ainulaatuinen ja sopiva hän on teatterin musikaalien tähdeksi. Kohtaus oli kuin suoraan  jostain teatterin sisäisestä palaverista. Samoin Hildegardin nukkehahmo kuvasi osuvasti esittävään taiteeseen liittyvää narsismia. Minä, minä, minä…

Kielipuolen päiväkirja

Kaikkiaan Fransiskus ja Hildegard on oivaltava, analyyttinen ja hyvällä tavalla yllättävä esitys.

Fransiskus ja Hildegard on riehakas leikki, jossa todellisuus alistetaan teatterin säännöille.

Kun leikki tehdään näkyväksi, katsoja alkaa tarkastella myös pyhään kutsumukseen liittyvää kärsimystä hieman uusin silmin: Mikään päämäärä ei ole automaattisesti arvokas tai pyhä, ja määritämme itse, millä hinnalla päämääriämme tavoittelemme.

Fransiskusta ja Hildegardia näyttelevät Tommi Raitolehto ja Maija Rissanen saavat näyttämölle vastapareikseen nuket, joilta puuttuu pyhyyteen pyrkivän ihmisen painolasti. Rojusta rakennetut ja huonosti käyttäytyvät nuket saavat katsojan nauramaan, mutta samalla ajattelemaan vakavasti esityksen syviä teemoja.

Kaisa Järvelä, Aamulehti