HAMLET

Täysosuma

Nykytulkinta 1600-luvun klassikosta on tarkoin hiottu teos.

ROCKMUSIKAALI Hamletin ensi-illassa Tampereen Työväen Teatterissa on vaikea päättää, mikä esityksessä eniten kiehtoo. Saska Pulkkisen roolityö Hamletina, sähkökitarat, karnevalistinen puvustus vai ison taiteilijajoukon saumaton yhteispeli?

Vastaus kirkastuu vasta jälkikäteen. Se on liikekieli.

TTT:n Hamlet on kansainvälistä tasoa! – Saska Pulkkisen Hamlet jää historiaan

Huikea rockmusikaali Hamlet avaa uuden aikakauden vanhan klassikon tulkinnoissa.

Tampereen Hamlet kelpaisi varmasti kansainvälisille areenoille sekä huolellisen toteutuksensa että omailmeisyytensä vuoksi.

Huippuammattilaisten visiot luovat tunnelman yhdessä musiikin kanssa, joka jysähtää kuin rock-konsertissa heti esityksen alussa. Eikä meno laannu ennen kuin esitys on ohi.

Tässä spektaakkelissa kaikki tekijät todellakin ovat yhdessä samalla asialla. Kaikki elementit luovat yhteistä maailmaa ja kertovat samaa tarinaa: lavalla koko esityksen ajan taituroivat kitaravirtuoosit Varre Vartiainen ja Jarmo Saari, edellä mainittujen ja Eeva Kontunsäveltämä vivahteikas ja välillä kauas rockista liikkuva musiikki, Tero Saarisen ja Satu Halttusen luoma “liikeidentiteetti” sekä Michael Baranin tarkka ja taitava sovitus William Shakespearen tekstistä – puhumattakaan Otso Kauton ohjauksesta, joka pysyy valitussa tyylilajissa hienosti parodian ja suuren draaman välisellä nuoralla tanssien. Kyse on kuitenkin karvaasta tragediasta eikä Rocky Horror Picture Show’sta. Siksi Hamletin tarkka henkilöohjaus on erityisen tärkeä; kaikki esiintyjät liikkuvat taiten pekingoopperamaisen tyypittelyn ja monisyisen ihmiskuvan luomisen välillä.

Upea teos.

Esitys on saumaton, yhtä aikaa runollisen pohtiva, mutta samalla helposti lähestyttävä ja populaari kokonaistaideteos. Vaikuttaa siltä, että esityksen kehys ja konsepti juuri ”rock-musikaalina” on avannut luovuuden portit erityisellä tavalla jokaisella osa-alueella.

(…)

Hamletista on varmasti tehty musikaaliversioita maailman sivu, ja varmasti niissä on myös rokattu. Nyt nähtävillä on kuitenkin vahvasti omaleimainen, laadukas, kotimainen Hamlet.

Suoranainen taiteiden riemujuhla.

Hamlet sai Tampereella rock-kuorrutuksen: Lopputulos on oivaltavan hieno ja yllätyksellisiä hetkiä täynnä

Tampereen Työväen Teatterin uuden rock-musikaalin takana on Shakespearen lisäksi niin kova työryhmä, että Hamletia voi huoletta kutsua kotimaiseksi musikaaliksi, sanoo kriitikko Lauri Meri.

Kun ryhtyy tekemään uutta suomalaista musikaalia, niin miksi tyytyä vähäisempään tekstipohjaan kuin draaman kuninkaan William Shakespearen tunnetuimpaan teokseen Hamlet?

KAUTON teatterikäsityksessä korostuu selvästi joukkuepeli, mikä hyvin sopii tuoreelle johtajalle.

Hamletia on tekemässä suorastaan harvinaisen suuri joukko eri alojen taiteilijoita, ja voi pyhät muusat minkälainen joukko se onkaan.

Lopputulos ei ole sattumanvarainen usean kokin keitos, sillä tarjolla on samanaikaisesti mehukkaan täyteläinen ja kirkkaan tiivis esitys.

Suoranainen taiteiden riemujuhla.

William Shakespearen tragedia ei ole pelkkä hankkeen lähtökohta. Rock-musikaalissa on todella kysymys Shakespearen Hamletista lähes sellaisenaan.

Tamä pitää viedä ulkomaille! katsomossa huudahdettiin. Tampere maailmankartalle! Siitä vaan menoksi.

Heti alusta lähtien musiikki tuntuu katsojan ruumiissa, se vetäisisi tanssimaan, kitara raastaa lihaa.

Tämä ruumiillisuus on yksi Otso Kauton Hamletin alustoja – eikä vähiten korona-aikaan.

Esitys on kuin fuusio manserokkia, käsistä riistäytynyttä peking-oopperaa, Shakespearen kuuluisaa tragediaa ja telenovelaa.

Hienoa, hienoa esityksessä on musiikki. Siinä on rouheaa rokkia ja fuusiota, flamencoa, iskelmää ja räppäilyä – aina tilanteen ja tarpeen mukaan. Kauan eläköön Eeva Kontu!

(…)

Hamletissa omaa luokkaansa on tietysti suvereeni Saska Pulkkinen. Pulkkinen on kehollisesti järkyttävän taitava ja yhteistyössä Tero Saarisen kanssa hän on löytänyt Hamletinsa ilmaisuun käsittämättömiä asentoja, joiden kehitystä katsomosta seuraa huumaantuneena. Hamletin monimutkainen mieli, nuoren filosofin ja idealistin hulluuden kanssa leikittely: mikä sitä voisikaan kuvata paremmin kuin kummat ja vaikeat asennot, joista käsin Pulkkinen sitten replikoi tai laulahtaa kuin ei mitään.

Pulkkisen Hamletissa on hulluuden selkeyttä ja tuoreutta.

Niinikään Ofelian liike kuvaa hyvin esimerkiksi tämän ahdistusta ja Nätyltä lainassa olevan Inke Koskisen Ofelia sekoittaa hyvin nuoren tytön heleyttä ja haluavan kehon vaatimuksia. Ofelian ja prinssi Hamletin rakkaus myös mitä ilmeisimmin on Tampereella saanut täyttymyksensä ja Ofelian on tulkittu jopa olevan raskaana.

Saska Pulkkinen on guru

Saska Pulkkinen on guru. Millään muilla sanoilla tätä kritiikkiä ei voisi edes aloittaa. Niin se vain on.

(…)
Ihan mahtava Hamlet! Näin me sen haluamme nähdä! Kiitos! Hieno kokemus, joka ei kuitenkaan tällaista vanhaa jurmua ihan lämmittänyt. Liikaa pituutta, liian vähän iskevää musaa, mutta kaunista katsottavaa. Viihdyttävää monen ikäiselle.

Ja vielä pakko mainita TTT:n upeasta korona-ajasta johtuvista toimenpiteistä. Kaikki oli hoidettu hienosti, rauhallisesti ja miellyttävästi. Tuli turvallinen olo käydä teatterissa. Ja ihanaa kun sain tulla ja olla.

Hamlet on isosti tehty täsmäisku

Otso Kauton ohjaamaa esitystä voisi luonnehtia  spektaakkeliksi sillä erotuksella, että se tähtää ja osuu syvälle. Se on vahvasti modernisoitu, musikaalisesti ja visuaalisesti vangitseva nykypäivän versio Shakespearen klassikosta.

Hamlet on nimiroolin tulkitsevalta Saska Pulkkiselta täräyttävä taidonnäyte.

Saimme vahvan illuusion, miltä täydellinen taideteos näyttää

Mikään tässä maailmassa ei ole täydellistä. Ei niin mikään!

Silti Tampereen Työväen Teatterin Hamletin ensi-illassa me katsojat saimme vahvan illuusion, miltä täydellinen taideteos näyttää. Shakespearen rakastetun näytelmän tekijät onnistuivat nyt näyttämötaiteen kaikilla osa-alueilla ja näistä osista syntyi esteettisesti lumoavan kaunis kokonaisuus.

Minut sai lopullisesti lankeamaan loveen esityksen huumori. Kyllä! Vaikka Hamlet on perusolemukseltaan synkkä tragedia, esitykseen oli siroteltu pitkin matkaa myös hauskoja yksityiskohtia.

Kuka tietää, ehkä juuri näin myös Shakespearen aikalaiset ovat tulkinneet tämän monitulkintaisen runoelman. Hamlet oli oman aikansa poliittista teatteria, kuten professori Hanna Suutela käsiohjelmassa kirjoittaa. Maan mahtaville piti irvailla, vaikka tekijät laittoivat sillä kaulansa vaaraan.

Kenenkään edessä ei pidä kumartaa niin syvään, että multa tunkee otsaryppyjen väliin, ei edes William Shakespearen.  Tässä Globe-teatterin tekijöiden terveiset meille yli ajan kuilun.