KAKSI PAAVIA
Poistunut ohjelmistosta
Keskustelu, joka muutti maailmaa
Ensi-ilta 28.9.2021 TTT:n Eino Salmelaisen näyttämöllä
TKT:n ja TTT:n yhteistuotanto on näytelmän Suomen kantaesitys
Tositapahtumiin perustuva draama Kaksi paavia vie Vatikaanin valtapelin ytimeen, keskelle katolisen kirkon skandaalinkäryistä murrosvaihetta. Tuore näytelmä kuvaa kiehtovasti vallanjaosta käytyä verbaalista kaksintaistelua paavi Benedictus XVI:n (paavina 2005–2013) ja kardinaali Bergoglion (myöh. paavi Franciscus 2013–) välillä. Keskustelu ratkaisee katolisen kirkon suunnan: pitääkö se kiinni perinteistä vai avautuuko maailman muutokselle.
Eletään hetkeä, jolloin katolista kirkkoa repivät isot kysymykset, kuten sen kanta avioeroon, ehkäisyyn, aborttiin, homopappeihin ja naispappeuteen. Lisäksi on puututtava kirkon suojissa tapahtuvaan hyväksikäyttöön, lahjuksiin ja rahanpesuun. Johtoon tarvitaan vahva suunnannäyttäjä.
Skandaaleja Vatikaanin muurien suojaan paennut paavi Benedictus katsoo, ettei hänestä ole jatkamaan tehtävässä. Seuraajakseen hän havittelee slummipappina tunnettua kardinaali Bergogliota siitä huolimatta, että ikämiehet ovat opillisilta kannoiltaan, henkilöhistorialtaan ja persoonina kuin toistensa vastakohtia. Kummankin painolastina ovat menneisyydessä tehdyt virheet, jotka heidän on kohdattava, ennen kuin he voivat saavuttaa rauhan itsensä ja toistensa kanssa. Ja kristikunnan ongelmien ratkaisemisen sijaan molempien haaveissa siintää eläkkeelle vetäytyminen.
Käynnistyy kiivas jaakobinpaini velvollisuuksien ja erilaisten näkemysten yhteensovittamisen välillä. Menneisyys kummittelee mielessä, samoin pelko omien voimien riittämisestä johtoaseman paineiden alla. Kuinka vanhoillista siipeä edustava saksalainen onnistuu lopulta taivuttelemaan tangoa rakastavan argentiinalaisen seuraajakseen ja kirkon uudistajaksi?
Näytelmä menestyselokuvan takana
Kuvaus katolisen kirkon käännekohdasta on monille suomalaisille tuttu Fernando Meirellesin ohjaamasta menestyselokuvasta Kaksi paavia (The Two Popes, 2019). Anthony McCarten kirjoitti tarinan kuitenkin alun perin näytelmäksi (The Pope, 2019). Nyt se tuodaan ensimmäistä kertaa suomalaisille näyttämöille Turun Kaupunginteatterin ja Tampereen Työväen Teatterin yhteistuotantona.
”Minua näytelmässä kiehtoo jännite elämänsä merkittävimmän valinnan edessä olevien miesten välillä. Se, miten kaksi kaikesta eri mieltä olevaa kilpailijaa löytää keskustelujen kautta luottamuksen ja hakee synninpäästöä toisiltaan”, ohjaaja Tiina Puumalainen sanoo.
Paaveina Esko Roine ja Asko Sarkola
Jos elokuvan paavit Anthony Hopkins ja Jonathan Pryce olivat arvostettuja näyttelijöitä, on suomalaisella teatterilla tarjota näyttämölle myöskin paavilliset mittasuhteet täyttävät virtuoosit: Esko Roine ja Asko Sarkola. Heidän keskustelukumppaneina nunna Brigittana ja Sophiana nähdään Ulla Koivuranta ja Anne-Mari Alaspää.
Lippujen hinnat
40,00 / 38,00 / 35,00 / 35,00 €
Kesto
Tilaa tarjoilutEsityskalenteri
Tekijät ja näyttelijät
Käsikirjoitus Anthony McCarten
Käännös ja ohjaus Tiina Puumalainen
Lavastussuunnittelu Teppo Järvinen
Pukusuunnittelu Tuomas Lampinen
Valosuunnittelu Jari Sipilä
Äänisuunnittelu Jari Tengström
Naamioinnin suunnittelu Anna Kulju
Arviot ja artikkelit
Arvio
Miehitys on ainoa oikea
76-vuotias Asko Sarkola paavi Benedictuksena ja 77-vuotias Esko Roine kardinaali Bergogliona tarjoavat...
Arvio
Lavastus paikoin nerokas
Tampereen Työväen Teatterin ja Turun Kaupunginteatterin yhteistyö tarjoaa sekä viisaita ajatuksia...
Arvio
Rytmityksen mestarit
Asko Sarkola ja Esko Roine muodostavat todella mielenkiintoisen näyttelijäparin, eivätkä miehet...
Arvio
Koskettaa älyllään ja inhmillisyydellään
Saamme draaman, joka koskettaa älyllään ja inhimillisyydellään. Paavitkin ovat ihmisiä,...
Arvio
Paavin uskonsota itsensä kanssa
Perusprobleemina näytelmässä on katolisen kirkon uskottavuusongelmat rajujen muutosten riivaamassa...
Arvio
Sarkola ja Roine näyttelevät upeasti
Kaksi paavia on hienostunutta ja ajatuksia herättelevää puheteatteria (–) Tositapahtumiin...
Miehitys on ainoa oikea
76-vuotias Asko Sarkola paavi Benedictuksena ja 77-vuotias Esko Roine kardinaali Bergogliona tarjoavat sielukasta dialogia, joka avaa totuudenmukaisen näkymän paaviuteen, katoliseen kirkkoon sekä Vatikaanivaltioon. (–) Teksti on sävyisää ja herkullista, jopa runollisen maalailevaa (–) Keskiössä ovat paavin ja kardinaalin väliset syvälliset keskustelut sekä hengelliset pohdiskelut. Tiina Puumalaisen 0hjaus paketoi tarinan eheäksi kokonaisuudeksi, jonka jännite kestää väliajan (–) Näytelmä onnistuu erityisesti inhimillisen ihmisen kuvaamisessa. Valkoisen kaavun, stoolan, kalotin ja punaisten mokkasiinien kantaja on tunteva ihminen heikkouksineen ja vahvuuksineen, onnistumisineen ja epäonnistumisineen.
Lavastus paikoin nerokas
Tampereen Työväen Teatterin ja Turun Kaupunginteatterin yhteistyö tarjoaa sekä viisaita ajatuksia että ilahduttavia visuaalisia elementtejä. (–) Asko Sarkola ja Esko Roine ovat tottuneet tekemään yhteistyötä, ja mestarinäyttelijöiden keskinäinen kemia luokin kahden paavin kohtaamiselle loistavan maaperän. Karismaattisten miesten välinen dialogi on suorastaan herkullista seurattavaa (–) Teppo Järvisen lavastus on paikoin suorastaan nerokas. Kun hämärtyvän Buenos Airesin valot syttyvät tai näyttämölle laskeutuu paavin kesäasunnon puutarha, tekee mieli hihkaista ihastuksesta. Järvinen kuljettaa katsojaa täysin suvereenisti Argentiinasta Sikstuksen kappeliin ja Castel Gandolfoon.
Rytmityksen mestarit
Asko Sarkola ja Esko Roine muodostavat todella mielenkiintoisen näyttelijäparin, eivätkä miehet osoita mitään hiipumisen merkkejä. (–) Sarkola ja Roine onnistuvat pitämään näytelmän jännitettä yllä aivan hämmästyttävällä tavalla. (–) Esityksen rauhallisen tempon ansiosta hivenen kaavamainen näytelmäteksti kasvaa suorastaan itseään suuremmaksi, kun rytmityksen mestarit antavat myös taukojen puhua. (–) Eri linjoilla olevien miesten välisen verbaalisen tykityksen sijasta Tiina Puumalaisen ohjaus korostaa henkilöiden sisäisiä ristiriitoja ja taitoa kuunnella toista osapuolta. Esitykseen tuo laajuutta ja avaruutta myös Teppo Järvisen lavastus, joka pienillä keinoilla loihtii näyttämölle juhlallisia näkymiä.
Koskettaa älyllään ja inhmillisyydellään
Saamme draaman, joka koskettaa älyllään ja inhimillisyydellään. Paavitkin ovat ihmisiä, tykkäävät katsoa televisiosta Poliisikoira Rexiä tai jalkapalloa, nauttivat knöödeleistä ja kuulevat mielellään myös imartelematonta puhetta. (–) Jos Kaksi paavia olisi näiden näyttelijöiden joutsenlaulu, jäisipä hyvä jälkimaku. Roine on kirkastanut olemuksestaan esiin tarinoijan, välttänyt kliseet ja pauhun. Kyllä tuollaiseen paaviin olisi helppo tykästyä (–) Benedictus on juuri niin epäsuosittu, kuin Hitler-jugendiin ammoin kuulunut ja pappinsa hyväksikäyttäjähistorian villaisella painanut nyt on. Silti Sarkola notkistaa paavistaan esiin tietoisen kamppailijan ja armottoman poliitikon.
Paavin uskonsota itsensä kanssa
Perusprobleemina näytelmässä on katolisen kirkon uskottavuusongelmat rajujen muutosten riivaamassa maailmassa. (–) Teologiaan syventyneenä tutkijana paavi Benedictus haluaa pysytellä käsityksessään, että Jumala on muuttumaton, yksi ainoa todellinen totuus, jota ihmiskunnan olisi syytä seurata nöyrin mielin. (–) Ilman selkeää suuntaa ihmiskunta kulkee harhaan. (–) Argentiinalainen kardinaali Bergoglio jesuiittapappina ja kemistinä puolestaan on sitä mieltä, että mikäli Jumala loi maailmankaikkeuden, ja maailmankaikkeus on jatkuvassa muutoksen tilassa, silloin myös Jumala on muuttuvainen. Tämä on näytelmän peruskysymys, jonka ympärillä vanhan ja tulevan paavin välinen dialogi käydään.
Sarkola ja Roine näyttelevät upeasti
Kaksi paavia on hienostunutta ja ajatuksia herättelevää puheteatteria (–) Tositapahtumiin perustuva käsikirjoitus alkoi elää kahden veteraaninäyttelijän loistavien roolisuoritusten kautta. Kokonaisuuden kruunasi hienostunut toteutus, jossa tarinan juonteet oli tiivistetty oleelliseen. (–) Tarinan keskiössä on katollisen kirkon jakaantuminen vanhoillisiin ja edistyksellisiin. (–) Aineksia tarinaansa McCarten on ottanut kummankin paavin julkisista esiintymisistä ja heidän medialle antamistaan haastatteluista. Ratzingerin ja Bergoglion kahdenvälisiä keskusteluja paavin kesäasunnolla ei ole dokumentoitu, vaan ne ovat McCartenin kirjoittamaa fiktiota. Kaksi paavia ei siten ole dokumenttiteatteria ja hyvä niin.