JEPPE NIILONPOIKA

KOHTUUTON KOMEDIA

Ensi-ilta 25.1.2020 Suurella näyttämöllä

Jeppe Niilonpoika on Ludvig Holbergin suosittu kansankomedia, jossa nimihenkilö heitetään kesken kaiken vallan ytimeen. Kun Jeppe, jälleen kerran korkin päälle astuttuaan, herääkin paronina, herrana ja valtiaana nousee kysymys: mitä kaikkea itsevaltiaana voikaan tehdä? Ja minkälainen on laskuhumala, kun aamu paljastaa juhlan jäljet ja paroni muuttuu takaisin talonpojaksi?

Holbergin vaikutus näkyy ukemattomissa komedian merkkiteoksissa Aleksis Kiven luomuksista aina tv-viihteen klassikkohahmoihin. Nyt Jeppeen tarttuu yksi Suomen menestyneimmistä nuorista ohjaajista, muun muassa sukupolvikokemukseksi nimetyn Kaspar Hauserin luonut Akse Pettersson. Työryhmineen hän tuo TTT:n näyttämölle vauhdikkaan, villin ja huumaavan klassikon, joka vastaa muun muassa kysymykseen: miksi Jeppe juo? Nimiroolissa nähdään ensi kertaa Tampereella vieraileva Joonas Heikkinen (mm. Teatteri Takomo, Rovaniemen Teatteri, Q-Teatteri, Svenska Teatern, Teater Viirus).

Esityksessä kiroillaan ja se sisältää voimakkaita efektejä, jotka saattavat järkyttää herkempiä katsojia.

Suosittelemme yli 15-vuotiaille

Lippujen hinnat

45,00 / 43,00 / 40,00 / 40,00 €

Käsiohjelma

Lue käsiohjelma

Kesto

Kesto noin 2:30 (sis. väliajan)

Tilaa tarjoilut

Videogalleria

Esityskalenteri

Valitse sopiva ajankohta

Suuri näyttämö
Ke 4.3.2020
19:00

JEPPE NIILONPOIKA

Suuri näyttämö
Pe 13.3.2020
19:00

JEPPE NIILONPOIKA

Suuri näyttämö
La 14.3.2020
13:00

JEPPE NIILONPOIKA

Suuri näyttämö
La 21.3.2020
19:00

JEPPE NIILONPOIKA

Suuri näyttämö
To 26.3.2020
19:00

JEPPE NIILONPOIKA

Suuri näyttämö
La 4.4.2020
13:00

JEPPE NIILONPOIKA

Tekijät ja näyttelijät

Suomennos, sovitus ja ohjaus Akse Pettersson
Lavastus Antti Mattila
Pukusuunnittelu Sanna Levo
Fyysisen ilmaisun valmennus Marc Gassot
Kampaukset ja maskit Pepina Granholm
Valosuunnittelu Juha Haapasalo 
Äänisuunnittelu Antti Puumalainen
Musiikki Lauri Schreck

Tanssijat Waltteri Haapaniemi sekä Shanti-Tuulia Erriah, Kiira Halenius, Netta Morottaja, Hilja Penttinen ja Tianna Valta Tampereen Konservatoriosta.

 

Arvostelut

Kokonaisteos palkitsee katsojan

Akse Pettersson on nimittäin sovittanut ja ohjannut tanskalais-norjalaisen Ludvig Holbergin (1684–1754) lähes 300 vuotta vanhasta näytelmästä piikikkään kokonaisteoksen, joka palkitsee katsojan.

Esityksen keskiössä on kuningas alkoholin lisäksi tietysti Jeppe, jonka nahkoihin Joonas Heikkinen sukeltaa antaumuksella, uskottavasti ja munaskuitaan myöten niin nousu- ja laskuhumalaisena talonpoikana kuin tyrannimaisena paroninakin.

Jyrki Mänttärin alamaisellaan julmasti leikittelevä paroni on törkeydessään mainio ilmestys, samoin hänen sihteeriään esittävä Auvo Vihro ja Jepen juopottelukaveria, suutari Jaakkoa näyttelevät Miia Selin.

Irmeli Haapanen, Turun Sanomat

Tampereen Työväen Teatteri esittää modernisoidun version Jeppe Niilonpojasta. Akse Petterssonin ohjaus kuvaa oivaltavasti viinasta ja vallasta huumautumista sekä tekopyhää suhtautumista siihen.

Joonas Heikkinen loistaa Jepen roolissa ja Jyrki Mänttäri hauskuttaa paronina. Anne-Mari Alaspää tekee koskettavan roolin Jepen vaimona. Myös Miia Selin luo uskottavan viinatrokarin hahmon. Näytelmässä tunnelmia vahvistaa myös Lauri Schreckin musiikki.

Katja Mäki-Kuutti, Kulttuurivihkot

Helsinkiläisen Teatteri Takomon taiteellinen johtaja Akse Pettersson on työryhmineen lähtenyt uudistamaan Holbergin näytelmää raikkain keinoin. Esitys on yllättävä, rohkea ja karnevalistinen.

Tamperelaislähtöinen Joonas Heikkinen on Jeppenä erinomainen, sopivasti lepsu ja saamaton. Kun kysytään miksi Jeppe juo, hän vastaa miksen joisi. Anne-Mari Alaspää on Nillana tomera ja pitkämielinen.

Miia Selinin suutari, Jyrki Mänttärin paroni, Auvo Vihron paronin sihteeri ja Kaisa Sarkkisen Maunu tuovat esitykseen huumoria. Saska Pulkkisen ja Juha-Matti Koskelan tuomarit huvittavat pienillä eleillä. Hiski Grönstrand onnistuu myös hyvin.

Lauri Schreckin upea musiikki on olennainen osa kokonaisuutta. Taitava multi-instumentalisti loihtii kanteleestakin huikeita säveliä. Pieni kuoro rauhoittaa kauniilla lauluillaan.

Antti Mattilan runsas lavastus ihastuttaa ja Jepen koti romahtaa symbolisesti kuin korttitalo.

Katariina Fleming, Tamperelainen
Tässäpä herkullinen fantasia juoppoudesta eli aiheesta, joka on aina vaan arka Suomessa.
Joonas Heikkinen esittää loistavasti viinaan menevää Jeppeä, miestä, jonka voimat eivät riitä viinan vastustamisen, vaikka haluaisikin. Jepen ”muuvit” ja lantionliikkeet huvittavat puhumattakaan jalkojen kulkeutumisesta viinan luo, vaikka pää vastustaa. Niin persoonallinen mies Jeppe näyttää olevan. Rooli istuu Heikkiselle erittäin sujuvasti.
Jyrki Mänttärin paroni on hassutteleva ja Jeppeä koekaniinina pitävä mies. Paroni näyttää nauttivan Jepen naurunalaiseksi tekemisestä. Mänttärin roolityö on hieno tällaisena omalaatuisena ylimyksenä, joka ehkä tylsistyneenä arkeensa hakee hupia erikoisuuksista.
Me Viisi

Esitys on hieno. Se on sujuvasti rytmitetty absurdi tragikomedia, jossa on paljon kabareehenkisiä ja sketsimäisiä piirteitä.

Joonas Heikkinen onnistuu Jepen roolissa. Hänen ihmettelevä olemuksensa saa katsojan puolelleen, ja Jepen kohtalo koskettaa aidosti. Esitys on hikinen urakka Heikkiselle, koko näytteljäensemblelle ja taustaorganisaatiolle näyttämömiehistä pukuhuollon vastaaviin.

Koko taiteellinen suunnittelu on esityksessä saumatonta. Pukujen, lavastuksen, valosuunnittelun ja äänimaailman lisäksi esitystä kannattelee monilahjakkaan muusikon Lauri Schreckin livenä soittama musiikki.

Hämeen Sanomat, Aksu Piippo

Tulkinta on omaäänisyydessään teatteritaiteena ehdottoman kiinnostavaa seurattavaa.

Tekstiä on päivitetty onnistuneesti tähän päivään, ja ohjaajan sovituksellisissa ratkaisuissa voi lukea vahvaa yhteiskuntakritiikkiä, uskaltaisiko sanoa jopa sosiaalipoliittista julistusta. Samalla tulkinta on omaäänisyydessään teatteritaiteena ehdottoman kiinnostavaa seurattavaa.

Yksi onnistuneen esityksen merkki on, kuinka se yllättää katsojansa. Se kuinka karikatyyrimäisen koreaksi ohjattu hovikohtaus muuntuu hujauksessa liioitellun väkivallan splatteriksi, puhumattakaan loppukohtauksen lavastuksellisesta yllätyksestä (en spoilaa lukijaa ratkaisulla). Ohjaaja on laittanut TTT:n tekniikan väen kautta linjan töihin ja näyttämömiehillä pitää kiirettä koko esityksen ajan.

 

Kulttuuritoimitus, Jussi Kareinen

Akse Petterssonin ja näyttelijätiimin toteutus antaa Jeppe Niilonpojan kanssamatkustajille mahtavat naurut vähän väliä, mutta viinan ja vallan jälkipuinti ei ole kiellettyä, pikemminkin vääjäämätöntä kunkin omassa päässä.

Joonas Heikkinen hoitaa ”väärän kuninkaan päivänsä” sujuvasti, Miia Selin viinatrokarina omine äänenpainoineen on taas vailla vertaa, puhumattakaan Jyrki Mänttärin paronista. Kun tämä saapuu estradille sihteerinsä (Auvo Vihro) kanssa, repeän taas ja taas.

-Komedia on parhaimmillaan tragediaa, jolle pystyy nauramaan, sanoi käsikirjoittaja Anna Dahlman tämän päivän lehdessä. Niin kai se menee.

Esimerkiksi Trump-tragedia tuntuu tunkevan nykyään moneen näytelmäsovitukseen ja -päivitykseen. Kunpa siitä syntyisi vielä tulostakin maailmalla – viimeistään seuraaviin rapakontakaisiin presidentinvaaleihin mennessä. Valta ja sen vaikutukset on myös TTT:n kauden teema. Ikuisuusteema.

Tampester Teatro, Heljä Vasara