Mitä nyt?

Tampereen Työväen Teatterin Kellarissa saa syyskuussa (18.9.) ensi-iltansa Hilkka-Liisa Iivanaisen ohjaus kanadalaisen Sarah Berthiaumen tuoreesta näytelmästä Nyotaimori. Näyttämöllä nähdään TTT:n pitkäaikaiset näyttelijät Eriikka Väliahde ja Jyrki Mänttäri ja ensemblen tuore vahvistus Anne-Mari Alaspää, sekä TTT:llä ensi kertaa vieraileva, Teatterikesän yleisölle N.E.G.R.O.-esityksestä tuttu Geoffrey Erista.

Sarah Berthiaume (s. 1983) on Quebecistä kotoisin oleva, ranskaksi kirjoittava näytelmäkirjailija, ohjaaja ja näyttelijä. Nuoresta iästään huolimatta hänellä on jo laaja tuotanto. Hän on kotimaassaan moninkertaisesti palkittu, ja hänen näytelmiään on esitetty Kanadan lisäksi muun muassa Ranskassa ja Saksassa.

Hänen uusin teoksensa Nyotaimori lainaa nimensä erikoiselta japanilaiselta traditiolta, jossa alastoman naisen päältä syödään sushia. Sen jälkeen kun näytelmän päähenkilö, kolmikymppinen journalisti Mia, kuulee traditiosta ohimennen mainostoimistossa vieraillessaan, kuvitelma siitä ei jätä häntä rauhaan. Tradition esineellistävyydestä ja arveluttavuudesta huolimatta hän alkaa kokea selittämätöntä halua asettua sushinsyöntialustaksi. Hän näet haaveilee siitä, että saisi kerrankin vain rojahtaa aloilleen makaamaan ilman että hänen tarvitsisi tehdä mitään, ajatella mitään, muistaa mitään, mennä minnekään. Taustalla on jo yltiöpäisiin mittoihin yltynyt työuupumus.

Mitä jos voisi vain jäädä paikoilleen?

Ajatus äärimmäisestä passiivisuudesta pätkätyöläisen fantasiana jäi hykerryttämään minua jo silloin, kun kuulin tekstistä otteen ensimmäisen kerran kanadalaisten nykynäytelmien lukudraamatilaisuudessa Kansallisteatterilla syksyllä 2018. Työnarkomaaniystävien keskellä elävänä freelancerina (tai no, TTT:n osa-aikaisen kiinnityksen myötä nykyään vain puolittain freelancerina) tunnistan tämän halun. En ehkä ole haaveillut juuri nyotaimorista, mutta unelma siitä, että tulisi jokin tilanne, joka antaisi luvan vain asettua paikoilleen niin henkisesti kuin fyysisesti, on erittäin tuttu.

• 

Silloin kun tunnistin näytelmästä tämän haaveen, en vielä osannut arvata, että meille kaikille tulisi niin pian eteen tilanne, jossa joudumme jäämään paikoilleen siinä määrin kuin viime aikoina. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että koronan äärellä ihmisten väliset erot ovat vain korostuneet – globaalista skaalasta puhumattakaan, mutta ei tarvitse edes katsoa kovin kauas, niin tämä näkyy. Omaan lähipiiriini kuuluu niin (1) freelance-muusikko ja näyttelijä, joka sanoi saaneensa levättyä kunnolla ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen, koska kaikki keikat ja esitykset peruuntuivat koronan takia, (2) yksinhuoltaja, joka ei saanut kahteen kuukauteen mitään töitä tehtyä etänä, koska joutui jatkuvasti avittamaan oppimisvaikeuksista kärsivän lapsensa koulunkäyntiä ja (3) johtotehtävissä toimiva kollega, joka sanoo, ettei ole ikinä joutunut tekemään niin paljon töitä kuin pandemia-aikaan.

Rintaliivitehdas inspiraationa

Myös Nyotaimori-näytelmässä henkilöt ovat erilaisissa asemissa, vaikka eräällä tavalla kaikki pyristelevät saman järjestelmän rattaissa ja haaveilevat vapaudesta. Mia on kaiken uupumuksensa keskellä etuoikeutettu verrattuna intialaiseen Priya Pateliin, joka on valmistanut hänen rintaliivinsä, ja japanilaiseen Hideaki Komatsuun, joka työskentelee Toyotan autotehtaalla. Oman vinon kulmansa työhön ja nyky-yhteiskuntaan tuo myös Benny K. Anderson, joka osallistuu erikoiseen kilpaan. Autokauppiaiden järjestämässä ”Hands on a hard body” -kisassa voittaa se, joka pisimpään onnistuu pitämään jonkin ruumiinosansa kiinni liikkuvassa autossa. Voittaja pääsee ajamaan kyseisellä ajoneuvolla kotiin.

Nyotaimoria voisi siis kutsua yhteiskunnalliseksi tekstiksi. Berthiaume ei kuitenkaan halua saarnata: ”Olen herkkä yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuudelle, epätasa-arvolle ja järjestelmän vioille. Poliittisuus hiipii aina kirjoituksiini, mutta vastustan näiden teemojen käsittelyä suoraan, jotta taiteeni pääfunktioksi ei nousisi julistaminen tai empatian herättäminen. En tahdo luoda tekstiä, jonka päätarkoitus on valitella talousjärjestelmän väärinkäytöksiä tai hikipajojen olemassaoloa kehittyvissä maissa.”

Nyotaimori hyödyntääkin maagisen realismin keinoja tuodessaan globaalin työn verkoston katsojan silmien eteen. Berthiaume sanoo: ”Pidän kyseisestä lajista, koska se ei tähtää todellisuuden toisintamiseen ja sen sisällä voi hyödyntää monenlaisia sävyjä, genrejä ja konventioita. Se myös mahdollistaa omituisuuden ja huumorin esiin tuomisen sellaisissa yhteyksissä, jotka eivät ensi näkemältä sitä huo’u.”

PRIYA PATEL

Olin ommellut koneellani rintaliivien kuppeja 13 tuntia.
850 Empowerbra-mikrokuitukuppia irto-olkaimilla.
Oli työpäivän loppu
ja selkäni
ja jalkani
ja silmäni
ja pääni
ja rintani
ja mitä nyt ruumiissa on
alkoi pettää.
Joten
kun sireeni soi
ja tuli aika palata makuusaleihin
minä erehdyin suunnasta.

Käännyin vasemmanpuoleiseen käytävään oikean sijaan ja kävelin 25 metriä väärään suuntaan,
tehtaan vatsaan silmät puoliummessa ruumis alta pettäen.
Päädyin ovelle, joka ei ollut makuusalien ovi.

Keltainen ovi.
66
Jota en ollut koskaan nähnyt
ja jota työnsin.
Oven takana
oli
jotain mitä en ollut koskaan uskonut näkeväni.
Oven takana
oli
Amerikka.

Berthiaume kirjoitti Nyotaimorin alun perin Zone Homa -festivaalilla pidettyä tapahtumaa varten. Tapahtuman järjestäjät kehottivat siihen osallistuneita kirjailijoita ottamaan inspiraatiota montrealilaisista teollisuusrakennuksista. Berthiaume valitsi Tricots Main Inc.:in, entisen alusvaatetehtaan, jonka läheisyydessä hän asui silloin. Näytelmässä vanha alusvaatetehdas toimii mainostoimiston toimitilana.

CREATIVE
Toimiston perustaneille jätkille oli tosi tärkeetä kunnioittaa niitä naisia. Inspiroitua tilan
työläismenneisyydestä.

MIA
Tuleeks tää siitä tää tällänen teollinen ilme?

CREATIVE
Kyllä, tiiliseinät, betoni, autotallin ovet, jopa firman nimi! Ne on osa tilan DNA:ta. Me ei kielletä menneisyyttä; me inspiroidutaan siitä, me rakennetaan sen varaan. Me ollaan edelleen tehtaassa, mutta pikkareiden sijaan me tuotetaan inhimillisen yhteyden kokemuksia.

Mitä on työ?

Kun Nyotaimori valittiin ohjelmistoon, en ollut vielä aloittanut TTT:n dramaturgina, eikä minulla siten ollut osaa päätökseen. En kuitenkaan äkkiseltään keksi tekstiä, joka juuri nyt olisi osuvampi tai tärkeämpi nähdä nimenomaan Suomen ainoassa ammattimaisessa työväenteatterissa. Se on teos, jossa työ ei ole vain tarinan tausta, vaan pääasiallinen aihe.

Berthiaume kertoo omasta suhteestaan työn tematiikkaan:

”Työ ei ole minulle vain elinkeino: se on minun panokseni yhteiskuntaan, se määrittää minua. Kirjoittaminen on samaan aikaan työni, harrastukseni ja intohimoni. Siksi on normaalia, etten laske, montako tuntia sille omistan. Kollegani ovat kaikki ystäviäni; tietokone, jolla työskentelen on se sama, jolla katson elokuvia lauantai-iltaisin; olohuoneeni on toimistoni. Työ tunkeutuu yksityiselämäni joka sopukkaan, ja päinvastoin: keskeytän jatkuvasti työrupeamani Facebookilla ja muulla sosiaalisella medialla. Kyllä, saan tehdä sitä mitä rakastan, mutta minun täytyy tehdä sitä koko ajan. Se on kaksiteräinen miekka.”

Nyotaimori kysyy juuri niitä kysymyksiä, mitä nykyajan työväen teatterin minusta pitäisi jatkuvasti kysyä: mitä on työ ja mitä se meissä aiheuttaa? Millaisiin työn verkostoihin meidän elämämme kytkeytyy kulutusvalintojemme kautta? Miksi maailma on tällainen, ja onko unelmien etsintä vain haihattelua, vai onko jotain vaihtoehtoja olemassa?

MIA ei kuuntele enää ollenkaan

Joo, niin on. (Vastaa puhelimeen.) Haloo! (…) Joo, kyllä, soitin siitä tiedotteesta koskien (…) ”Urasuuntia etsimässä – perspektiivejä (…)” Niin. (…) Rupesin miettimään että minkähän version mä mahdoin lähettää teille. Onkse se… (Painaa puhelimen olkapäänsä ja leukansa väliin ja yrittää tutkia tietokonettaan, ei onnistu.)Hetkinen… Onkse se, jossa lukee Lopullinen versio vai V2.5_KORJ3_MB_OK? (…) Perse. Ei, se on väärä. Menikse jo taittoon…? (…) Ei, ei, mun moka, tää on /

Huumaavaa koneiden melua.

* * *

Lähteet:
Berthiaume, Sarah: Nyotaimori. Suomentanut Reita Lounatvuori.
”6 questions à Sarah Berthiaume”, http://3900.ca/6-questions-sarah-berthiaume