Mitä nyt?

Minulla on melko paljon ystäviä, luulisin. Olen ollut lapsesta asti innokas etsimään uusia ja vaalimaan suhdetta vanhoihin.

Osa ystävistäni asuu hyllyssäni – ovat omistuksessani, niinkin voisi sanoa. Heidän seuraansa palaan melko usein, mutta silti nämäkään ystäväni eivät kuulu pelkästään minulle.

Jotkut ystävät elävät vain muistoissa. Kohtaamiseni suurimman osan näistä ystävistä kanssa ovat olleet kertaluontoisia ja lyhytaikaisia, mutta joitakin yhdessä viettämiämme hetkiä saatan muistella yhä, ne kantavat minua eteenpäin elämässä ja työssä.

Jotkut ystäväni asuvat muualla ja vaihtavat asuinpaikkaa usein. Ei koskaan tiedä, mistä ne seuraavaksi pulpahtavat esiin. Osa näistä ystävistä kärsii omasta välinearvostaan ja joutuvat siksi ympäröimään itsensä tiukoilla turvatoimilla välttyäkseen kaappauksilta. Minäkin joudun pidättäytymään koskettamasta edes rakkaimpia, osaa saan ihailla vain vitriinin takaa.

Olen harjaantunut puhumaan ystävyyssuhteistani muille ihmisille. Tuttavapiirini on hanakka keskustelemaan ja vertailemaan käsityksiä yhteisistä ystävistä, ja usein nautin näistä keskusteluista. Silti minulla on myös ystäviä, joista en mielelläni puhu. Suhteeni näihin ystäviin on niin henkilökohtainen, etten tahdo alistaa suhdettamme analyysille ja muiden mielipiteille.

Sanoisin olevani ystävien valinnan suhteen melko avarakatseinen. Pidän niin helposti ja pulppuavasti avautuvista kuin vaiteliaammista, kryptisemmin kommunikoivista ystävistä.

Vanhimpiin ystäviini olen tutustunut alle kouluikäisenä. Suhteemme ei tietenkään ole enää samanlainen kuin silloin, mutta se ei johdu ystävistäni, jotka ovat pysyneet melko muuttumattomina, toisin kuin minä ja aika.

Osan vanhoista ystävistä olen myös hylännyt. Suhteen katkeaminen voi tapahtua huomaamatta, ajattelematta, mutta sitten kun hylätyn, ennen läheisen ystävän taas muistaa, se johtaa syvien, kivuliaidenkin havaintojen äärelle. Mikä minussa muuttui, etten pysty enää nauttimaan suhteestamme niin kuin ennen? Voiko ystävyytemme vielä löytyä uudestaan jonain päivänä, vai onko se iäksi menetetty?

Elämässäni on ollut aikoja, jolloin uusia ystäviä on tuntunut puskevan joka suunnalta. Tahti on ollut aika ajoin jopa niin kova, etten ole ehtinyt tutustua moneenkaan heistä kuin pintapuolisesti. Viime vuodet ovat kuitenkin opettaneet minut olemaan ottamatta itsestäänselvyytenä sitä, että ystäviä syntyisi jatkuvasti lisää, tai että edes kaikkia vanhoja ystäviä saisi kohdata heille otollisimmissa puitteissa.

Hyvää ystävänpäivää!

Juho Gröndahl
kirjoittaja on TTT:n dramaturgi, joka tekee kaikista rakastamistaan taiteenlajeista juuri teatteria ehkä siksi, ettei sitä voi vangita hyllyyn