Berliinin enkelit lohduttavat katsojaa – Unenomainen tarina siirtyy elokuvasta näyttämölle
Edellinen Seuraava
(Kuvassa: Anne Rautiainen / Valokuva: Inkeri Ruuskanen)
Draamaelokuva Berliinin taivaan alla jätti ikimuistoisen jäljen katsojien mieleen 80-luvulla. Elettiin kylmän sodan loppumetrejä, Berliinin muuri oli murtumaisillaan. Enkelit pitävät huolta surullisista ja ahdingossa olevista berliiniläisistä. Nyt Berliinin enkelit tulevat Eino Salmelaisen näyttämölle teatteriversiona, ensi-iltapäivä on 20.9.2022.
Elokuvista on tehty teatteriversioita harvoin. Visuaalisuuden siirtäminen toisesta muodosta toiseen on haastavaa, koska ympäristö on erilainen. Teatteriesityksen ohjaaja ja käsikirjoittaja Anne Rautiainen on nähnyt elokuvan Berliinin taivaan alla pariin otteeseen 1980-luvun lopulla ja katsonut sen tietenkin moneen kertaan teosta tehdessään.
”Minullahan ei ollut tekstiä, vaan teatteriesitys on tehty elokuvan pohjalta.”
Lohdullinen ja surumielinen
Wim Wendersin elokuva teki nuoreen Anne Rautiaiseen suuren vaikutuksen. Se oli hänelle suuri teos, jonka tietty viipyilevä ja unenomainen tunnelma sekä enkelien persoonallisuus virkistivät ja viehättivät.
”Tämä elokuva oli erilainen kuin muut. Se avasi silmät sille, että näinkin voi elokuvia tehdä. Elokuva tuntui lohdulliselta syystä, jota ei ollut helppo sanoittaa. Läsnä olivat sekä lohdullisuus että surumielisyys. Tässä mielessä Berliinin taivaan alla on ihmisyyden ytimessä.”
Elokuvan alkuosa on mustavalkoinen ja “realistisempi” loppuosa värillinen. Realistisuus sietääkin olla lainausmerkeissä, sillä henkimaailma on läsnä elokuvan alusta loppuun.
Ei mikään Hollywood-elokuva
Arthouse Cinema Niagaran teatteripäällikkö ja Pirkanmaan elokuvakeskuksen levitysvastaava Juha Elomäki on katsonut valtavan määrän elokuvia: ensin pitkällä elokuvakerhoajalla ja sitten elokuvateatterin pitäjänä. Hän ei pidä Berliinin taivaan alla -filmiä aivan sukupolvielokuvan tasoisena, mutta erinomainen se on hänen mielestään.
”Se oli meidän teatterissamme Pirkankadulla ja näin sen silloin muutamaan kertaan. Olin myös koneenkäyttäjä, joten luukusta sitä tuli katsottua silloin. Televisiossa Berliinin taivaan alla on ollut yllättävänkin usein.”
Elokuvasta aistii, miten aika on jotenkin pysähtynyt.
”Jälleenrakennus ei ole vielä alkanut. Elokuva voisi yhtä hyvin olla 1950- tai 1960-luvulta. On mielenkiintoista syksyllä nähdä, miten teatteriesitys on lavastettu ja mitä siinä tapahtuu. Tarinahan on myös yleispätevä ja kirjallinen.”
Elokuvassa liikkuvat enkelit ovat empaattisia ja suojelevia.
”Wendersin elokuva ei toki ole mikään Hollywood-elokuva. Amerikkalaiset eivät olisi voineet tehdä tätä elokuvaa. Minulle tämä elokuva ei ollut mullistus, mutta unenomaisuus ja yhdistelmä aiheesta on vaikuttava.”
Berliini on yksi pääosan esittäjä
Berliini on yksi pääosan esittäjä, enkelien lisäksi. Muuri on vielä olemassa, ja elinpiiri on inspiroiva. Elokuva ennakoi, että muutaman vuoden päästä tapahtuu suuri muutos eli muuri murtuu. Kaupunkia on käytetty “hyväksi”, eikä kuvauspaikkoja ole viety studioon.
Elokuvan ja teatterin laji ovat erilaiset siinä suhteessa, kuinka ne sijoittuvat miljööseen. Elokuvan tekijät saattoivat mennä konkreettisesti Berliinin kuvaamaan, ensi syksynä ollaan teatterissa Tampereella.
Ohjaaja Anne Rautiainen kertoo, että myös Eino Salmelaisen näyttämöllä ollaan Berliinissä – se vain tapahtuu omalla erityisellä tavallaan.
”Voi sanoa, että teatteriesitys sijoittuu Berliiniin, mutta ei realistisesti tai konkreettisesti. Sen voi kuitenkin paljastaa, että sitä ei ole näyttämöllä viety jonnekin muualle.”
__________________
Omituisia kysymyksiä
Koska Berliiniin taivaan alla -tarina on unenomainen, Anne Rautiainen ja Juha Elomäki vastaavat myös omituisiin kysymyksiin.
Elokuvan eräässä kohtauksessa pääenkeli ja hänen kollegansa pohtivat, mistä syystä he voisivat luopua kuolemattomuudesta ja tulla ihmisiksi, jotka elävät vain hetken. Enkeleitä houkutteli ajatus, kuinka ihmisenä voisi tuntea, miltä tuntuu heiluttaa paljaita varpaita pöydän alla.
Mikä saisi sinut luopumaan enkelin kuolemattomuudesta?
Juha Elomäki: ”Tämä oli yllättävä kysymys. Olen innokas avantouimari ja saunassa kävijä. Minun pitää päästä uimaan. Vesi on elementti, jossa viihdyn.”
Anne Rautiainen: ”Ai, ai. Minulla ei ole yksittäistä fyysistä tunnetta vastaukseksi, koska olen pohtinut asiaa liian paljon teatteriesitystä tehdessäni. En voi siis vastata, että se on kahvin maku. Varmaankin se on rakkauden kokemus. Se, että voi olla toisen ihmisen kanssa, olla tarvitseva ja tarvittu, tulla kohdatuksi.”
Elokuvan enkelit ovat näkyviä vain toisille enkeleille ja lapsille.
Olisiko sinusta kivaa olla välillä näkymätön?
Juha Elomäki: ”Voisi olla ja välillä tuntuu, että sitä on muutenkin näkymätön. Tässä on kuitenkin moraalinen puoli, joka ei kolahda. Voisi esimerkiksi houkutella taito kuulla toisen ajatuksia, mutta oikeasti se olisi ihan hirveää.”
Anne Rautiainen: ”Kyllä ehdottomasti. Olisi kiva olla joskus näkymätön.”
Klikkaa Berliinin taivaan alla näytelmäsivulle (esittely, valokuvia, esitysajat, lippulinkit)
Kantaesitys 20.9.2022 Eino Salmelaisen näyttämöllä