Mary ja Axel Gallén kyisessä poliittisessa pellossa
Edellinen Seuraava
Axel Gallén, myöhemmin Akseli Gallen-Kallela,(1865–1931) suunnitteli vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyyn Suomen paviljongin keskuskupolin kattoon suuret freskomaalaukset, joiden tarkoitus oli kääntää näyttelykävijöiden katseet suomalaiseen kulttuuriin. Axelin freskoihin latautui valtava poliittinen paine: hänen tuli puolustaa Suomea tiukassa tilanteessa ja rakentaa sille kulttuurista kuvastoa. Miten näyttää maalauksilla, että Suomen kansa on kaikkea muuta kuin venäläisiä?Vaimo Mary (os. Slöör) seurasi Axelin työtä tarkasti ja tuki häntä. Millainen painekattila Gallénien pirtti oli Ruovedellä ennen kevättä 1900? Minkälaisia viestejä Axel piilotti maalauksiin?
Ruovesi, marraskuu 1899
Mary soittaa pianolla uusinta Sibeliusta. Sormet liikkuvat koskettimilla kuin itsestään, joten hänen silmänsä ehtivät liikkua vapaasti huoneessa ja katsoa tarkkaan, kun Axel maalaa. Axel sanoo, että Maryn soitto auttaa häntä keskittymään. Pöydällä Axelin vieressä on rispaantunut, loppuun kulutettu mustakantinen kirja. Kalevala on hänen rakkain kirjansa. Axel oli vasta pikkupoika, kun hän ihastui Kalevalan seikkailullisiin tarinoihin. Hän näki niissä itsensä – loputtomat pohdintansa kuolemasta ja luonnon yhteydestä kaikkeen maailmassa. Kun Axel puhuu ja maalaa Kalevalasta, muut näkevät hänessä kiivaan ja älykkään miehen, joka haluaa yhdistää mytologiset tarinat ulkomaisiin taidevirtauksiin kehittääkseen suomalaista taidetta. Mary näkee myös ne seikkailevan pikkupojan leiskuvat silmät.
Illalla Axel on yltä päältä hiessä ja maalissa ja sihisee kiukkuisena siitä, ettei missään hänen ympärillään ole oikeaa alkuperäisyyttä, jota hän haluaisi maalauksistaan välittyvän. Taas olisi mentävä etsimään sitä Karjalan korpimaille, Kalevalan kotiseuduille. Mary sanoo, kuten on sanonut jo kymmeniä kertoja, että ei sieltä löydy sitä, mitä Axel havittelee. He ovat kokeilleet sitä jo. Pitkä häämatka Karjalassa oli hieno, mutta se oli samalla Axelin työmatka ja hänen hermonsa olivat kireällä. Axelia häiritsi, että karjalaiset eivät itse ymmärtäneet hienouttaan, mystisyyttään ja alkuperäisyyttään sillä tavalla kuin hän itse sen näki, vaan olivat velttoja, söivät pettua ja möllöttivät kurjina. Marykin oli välillä hermostunut Axeliin. Mitä siitäkin tulisi, jos Marykin vain murjottaisi puutarhassa kukille siitä, etteivät ne ymmärrä kauneuttaan ja kasva sellaisina, kuin hän haluaisi.
–
Loppusyksyllä 1899 Maryn ja Axelin kotona Ruoveden Kalelassa oli kova paine. Keväällä 1900 Pariisissa järjestettiin maailmannäyttely, joka oli suurin siihen asti koskaan toteutetuista. Suomi oli silloin osa Venäjää, mutta sai tilaisuuden rakentaa näyttelyyn paviljongin, joka oli Venäjän osaston alaisuudessa, mutta kuitenkin oma erillinen rakennuksensa. Näyttelyn komissaari Albert Edelfelt ja muut taiteilijat ymmärsivät, että tässä oli momentum näyttää muulle maailmalle, että Suomella on säilyttämisen arvoinen kulttuuri ja tuoda pieni vähemmistökansa näkyville Venäjän varjosta. Se oli siis tärkeä hetki Suomelle, mutta myös Axel Gallénin henkilökohtaiselle uralle.
Axel maalasi suuret Kalevala-aiheiset freskot paraatipaikalle Suomen paviljongin keskuskupolin kattoon. Freskot olivat hengästyttävän suuritöisiä ja painavia fyysisesti, mutta kaikkein painavimpia niistä tuli merkityksiltään. Yhteen Axel Gallén maalasi seppä Ilmarisen kyntämässä kyistä peltoa. Pellon reunassa vaanivat valkoiset, siniset ja punaiset käärmeet, eikä Axel valinnut värejä sattumalta. Ne olivat Venäjän lipun värit. Jos kuvaa katsoo tarkkaan, huomaa, että yhdellä valkoisella käärmeellä on päässään kruunu. Aikalaisille oli hyvin selvää, että kyseessä on venäläisten Romanovien kruunu.
Kalevalan kuvaaminen oli kovasti muodissa taidepiireissä, mutta se, että Axel sijoitti mytologiset tarinat nykypäivään, oli siihen aikaan uutta ja mullistavaa. Axel siirsi rakkaat Kalevala-aiheensa Suomen silloiseen poliittiseen tilanteeseen. Sensuuri seurasi Suomessa tarkkaan kaikkea lehtien kirjoituksista puhelinsoittoihin, joten Axelin täytyi piilottaa vastarinnan viestit symbolien ja allegorioiden taakse.
Ruovesi, helmikuu 1900
Axelilla on kovempi paine kuin minkään näyttelyn järjestämisessä koskaan. Edelfeltin kirjeet kopsahtelevat postiin harva se päivä paksuina ja painavina. Ne selostavat näyttelyn pystyttämiseen tarvittavia loputtomia yksityiskohtia, ja Axelin otsalle nousee tuskan hiki. Mutta kaikkea käytännön työtä raskaammin hänen niskaansa hengittää näyttelyn suurin tavoite: on määriteltävä, mikä Suomi on. Se pitää hartiavoimin tuoda muun maailman nähtäville, sillä toinen vaihtoehto on jäädä näkymättömäksi. Mikään määrä aikaa ei voisi riittää sellaiseen työmäärään. Ei ole kuitenkaan kyse siitä, etteikö Axel selviäisi. Hän tekee sen kyllä, Axel tekee aina. Ja se tässä onkin vaikeinta, Mary ajattelee. Mary ei voi silloin aiheuttaa mitään ylimääräistä vaivaa.Vaikka Mary on ylpeä Axelista, joskus hän miettii, millaista hänen elämänsä olisi, jos hän asuisi jossakin ihan tavallisessa kodissa. Sellaisessa, jossa jokaisen kahvipöytäkeskustelun aiheena ei tarvitsisi olla kokonaisen kansan tulevaisuus. Voisi jutella vain tavallisista asioista. Axel lähtee ensi viikolla Pariisiin, ja niin tuntuu lähtevän koko muukin maailma. Mary jää kantamaan vettä avannosta ja kannattelemaan Kalelaa läpi kylmän kevättalven.
Maailmannäyttelyn jälkeen Axelin freskot purettiin muun paviljongin mukana. Melkein kolmekymmentä vuotta myöhemmin, keväällä 1928, Akseli Gallen-Kallela maalasi samat freskot uudelleen pienin muutoksin Helsingin Kansallismuseon aulaan itsenäisessä Suomessa.
Musikaalissa Momentum 1900 Akseli Gallen-Kallelan roolissa nähdään Hiski Vihertörmä.
Lähteet:
Smeds, Kerstin. Helsingfors – Paris: Finland på världsutställningarna 1851–1900. Svenska litteratursällskapet i Finland.Finska Historiska Samfundet. Vammala: Vammalan Kirjapaino Oy, 1996.
Konttinen, Riitta. Sammon takojat – Nuoren suomen taiteilijat ja suomalaisuuden kuvat. Helsinki:
Otava, 2001.
Ruuska, Helena. Mary Gallen-Kallela – Olisit villiä villimpi. Helsinki: WSOY, 2021.
Puustinen, Viljami. Veljekset Gallén. Helsinki: Like, 2020.
Syrjä, Iiris. Kansallistaiteilijasta suurmusikaalin roolihenkilöksi – Taustatyön menetelmät ja merkitys näytelmäkirjailijan assistentin näkökulmasta. Turun Ammattikorkeakoulu, Taideakatemia, 2021.
Kategoria