Uudet kotimaiset näytelmätekstit nostetaan valokeilaan Aallonharja-klubeilla

Edellinen Seuraava

Haaste: Suomessa kirjoitetaan paljon sellaisia tärkeitä näytelmätekstejä, joita ei koskaan esitetä missään. Teattereiden tuotantokalentereissa on vain rajallisesti tilaa. Osa ratkaisua: lukudraamaesitykset.

Tampereen Työväen Teatteri ja itsenäiset teatterintekijät ovat luoneet uudenlaisen lukudraamaesitysten sarjan. Aallonharja-klubi kutsuu kokeneita ja uusia teatterinkatsojia oman aikamme näytelmäkirjallisuuden ja teatteritaiteen pariin. Pääosassa ovat näytelmätekstit, mutta esitystapahtuman rakentavat ohjaaja ja näyttelijät.

Aallonharja-klubit alkoivat 14.9. Eeva Turusen näytelmällä Isoisä, ilman muuta. Nyt sarja saa jatkoa kahdella esityskerralla Marie Kajavan näytelmällä Pussycat. Lukudraamanäytännöt pidetään TTT-Klubin näyttämöllä 6.10. ja 20.10. klo 19. Niihin on vapaa pääsy.

Pussycatin ohjaa Janne Pellinen. Rooleissa ovat TTT:n näyttelijät Pentti Helin, Heidi Kiviharju, Jaana Oravisto ja Tommi Raitolehto.

Mikä on Aallonharja-klubi?

Aallonharja-klubi on esityssarja, joka tuo näyttämölle uusia näytelmiä lukudraamaesityksinä. Monet uudet näytelmät pääsevät oikeuksiinsa tällaisissa esityksissä, jotka antavat tilaa näyttelijäntyön lisäksi myös kirjoitetun näytelmän tekstillisille piirteille. Ne haastavat muodoltaan perinteisen teatteriesityksen toteutustapoja.

Lukudraamaesityksissä näyttelijät esittävät teoksen eläytyen luettuun tekstiin. Esityksissä ohjaaja on yhtä tärkeässä roolissa kuin tavanomaisessa teatteriesityksessä. Ainoastaan näyttelijäntyö on rajatumpaa, selkeämmin puheilmaisuun keskittyvää. Lukudraama on vakiintunut teatteriesityksen muoto, mutta mukautuu kulloinkin esitettävän näytelmän tekstuaalisiinkin erityispiirteisiin.

Aallonharja-klubilla pääroolissa ovat myös näytelmäkirjailijat. Teatterissa kirjailijan työ tehdään useimmiten jo ennen varsinaisia esityksiä ja jää siksi valitettavan usein kauas teatterin yleisöstä. Aallonharja-klubilla esittelemme näytelmäkirjailijoiden työtä ja kirjailijoita.

Pussycat näyttää länsimaalaisuuden raadollisimmillaan

Marie Kajavan näytelmän Pussycat keskiössä on merenrannalla asuva ydinperhe. Perhe on päättänyt sulkea ovensa ja silmänsä todellisuudelta, kun sotaa tai muita konflikteja pakenevat ihmiset hakevat turvaa Euroopasta. Mutta sitten perheen kotirantaan ajautuu ihminen, mikä järkyttää heidän huolella rakennettua idylliään ja turvallisuudentunnettaan. Tapahtuma ei jätä perhettä rauhaan – siitä kehittyy trauma, joka seuraa perhettä vuosikymmenten läpi.

Pussycat on dystopia. Termi tarkoittaa kauhukuvaa tulevaisuuden yhteiskunnasta: kuvitteellista paikkaa tai tilaa, josta ei haaveilla. Näytelmä tuokin esiin länsimaiset ihmiset raadollisimmillaan: olentoina, joiden moraali jää pelon alle. Selittelijöinä, jotka kyllä tekevät asioille jotain ”sit ku”. Se on kauhukuva, josta on pelottavan helppo tunnistaa itsensä.

Marie Kajava (s. 1980) on näytelmäkirjailija ja dramaturgi. Hänen aiempiin teoksiinsa kuuluvat muun muassa Nora (Teatteri Jurkka, 2018), Nälänhätä (Teatteri Takomo, 2016) sekä Lullaby (2013). Taiteellisen työnsä rinnalla hän tekee journalistista työtä ihmisoikeuksien sekä pakolais- ja kehityskysymysten parissa.

Lisätiedot ja haastattelupyynnöt:
tiedottaja Mika Kauhanen, puh. 050 401 8252, zvxn.xnhunara+ggg-grnggrev.sv

Kategoria