Mitä nyt?
Pääkirjoitus: Teatteri ei ole itsestäänselvyys
Teatteri joka ei esitä, on siivetön pääsky.
Me saamme olemassaolomme oikeutuksen, kun saamme jakaa työmme tulokset katsojien kanssa. Riippumatta siitä kuinka monta voimme ottaa saliin, ja onko teillä maskit vai ei.
Teatterin suhde todellisuuteen on puhuttanut niin kauan kuin teatteria on tehty.
Shakespeare laittaa Hamletin järjestämään esityksen, jonka avulla Hamlet koittaa saada selville totuuden isänsä kuolemasta. Hamletin sanoin ”teatterin tarkoitus on asettaa peili luonnon eteen ja piirtää näkyväksi aikakauden ja asioiden tila”.
Mitä tiukempi hallinto sitä tiukempi sensuuri taiteille on tapana asettaa, joten ihan vaarattomasta voimasta ei voi olla kysymys.
Viime aikoina on puhuttanut se missä määrin maailmaamme vaikuttaa se, miten tätä maailmaa esitetään. Tervetullut keskustelu siitä, tuleeko meidän esittää maailma sellaisena kuin se koetaan (ja kenen kokemana) vai sellaisena kuin sen soisimme olevan, on herännyt.
Itse uskon, että taide ei ole muulle todellisuudelle ulkopuolinen voima tai todistaja, vaan osallistuu omalla epäsuoralla tavallaan maailmaan. Samalla olen taipuvainen ajattelemaan, että teatterin ensisijainen tehtävä on olla teatteria; yhteiskunnalliset, poeettiset, koomiset, lohdulliset, pysäyttävät ja koskettavat tasot tulevat tekijöiden maalimankuvasta ja taitamisen lajista.
Pieni paasto esittämisestä on opettanut, ettei teatteri ole itsestäänselvyys, ei tekijöille eikä katsojille. Riippumatta aiheesta, sen hilpeydestä tai vakavuudesta, on teatterin ytimessä yleisölle esittämisen taito ja riemu, esiintyjien ja katsojien yhdessä luoma tila, joka onnistuneen esityksen äärellä tuntuu ylistävän ihmisenä olemisen mahdollisuuksia. Se on eräänlaista yhdessä kukkaan puhkeamista.
Halusimme tehdä ohjelmiston, joka olisi runsas, moninainen ja monipuolinen, jopa monikielinen, sillä kansa ei ole yksi.
Meillä ei ollut kristallipalloa, me emme tätä syksyä sommitellessamme osanneet arvata kuinka ajankohtainen ohjelmistomme tulisi olemaan, emmekä myöskään kuinka riemukkaita esityksiä tulisimme tekemään.
Meillä oli onnea mukana, ja toivon mukaan saamme jakaa sen onnen kanssanne.
Teksti on julkaistu tämän lisäksi syksyn esitteessä.