VOI LUOJA!

Jumala tarvitsee halin ja katsojat ovat halunneet sen antaa: Espoon kaupunginteatterin ja Tampereen Työväen Teatterin yhdessä tuottama Voi Luoja! on älykäs yleisömenestys

Ensi-illan yleisö antoi aplodit seisaallaan ja mekin jäimme miettimään, milloin esityksen voisi nähdä uudelleen!

Lisää tällaista! Voi Luoja! on täydellinen tekstin, näyttelijäntyön, ohjauksen, valojen ja musiikin liitto. Anat Govin näytelmä on samaan aikaan hykerryttävän hauska ja joka rivillään tiukkaa asiaa ihmisenä olemisesta ja siitä jumalasta, jonka ihminen taisi sittenkin luoda omaksi kuvakseen. Käsikirjoitus tekee näkyväksi jumalan ja ihmisen monisäikeisen keskinäisen riippuvuuden, joka kyseenalaistaa kaikkivaltiaankin mahdin.

Voi Luoja on hävyttömän hauska. Mutta se ei ole ilkeä, ei räävitön vaan älyllisen rehellinen, niin kuin loppuun asti mietitty huumori parhaimmillaan voi olla. Silloin se myös osuu, hyvin tarkasti, hyvin syvälle.

En nyt ala teatteriarvostelijaksi, mutta nostanpa tähän pari pointtia israelilaisen Anat Govin näytelmästä Voi Luoja. Sitä ennen täytyy itse esityksestä kuitenkin sanoa, että Martti Suosalon Jumalaa terapoiva psykologi Sanna-Kaisa Palo on vähintäänkin Suosalon veroinen verbalisti. Ja sanottakoon sekin, että näiden kahden puhetyöläisten sanattomana vastapainona toimii psykoterapeutti Ellan autistista poikaa Lioria esittävä Ari Kauppila kuin mykän EVVK-sukupolven tulkkina.

Suosalon ja Palon iskevä yhteistyö tuo vahvasti mieleen sen, miten ohjelman juontajat Pentti Siimes ja Ritva Valkama istuivat studion sohvilla terävästi keskenään sanaillen.

Näytelmän yksinkertaista perusasetelmaa kahdesta toisiaan sanallisesti haastavasta henkilöstä on tietysti helppo lähestyä muutenkin.

Terapeutin tulkinnan mukaan Jumala on luopunut voimastaan ja vallastaan, jotta ei voisi enää tehdä ihmiselle pahaa.

Ihmisen vain tulisi oppia tämä sama.

KAIKEN vuolaan puheen rinnalle nousee esityksessä myös toisenlainen olemisen taso.

Näyttämön ja katsomon välissä oleilee koko esityksen ajan terapeutin vaikeasti autistinen poika sellonsa kanssa. Tanssija Ari Kauppilan esittämä puhumaton poika tuo vahvalla läsnäolollaan arvokasta ilmavuutta näytelmän maailmoja syleilevään – ja lopulta myös Jumalaa syleilevään – aiheeseen.