VANHEMPAINILTA

(Katkelmia arviosta):

Nuutisen uusi näytelmä Vanhempainilta kuvaa ihmissuhteista kenties kaikista kiinteintä, lapsen ja vanhemman välistä arkea.

Vanhempainilta on hauska ja samastuttava esitys. Se on rytmiltään verkkainen, mutta silti intensiivinen draamakomedia nuoresta isästä ja hänen kyselyikäisestä pojastaan.

Intensiivisen vanhemmuuden kokee näyttämöllä isän roolia vivahteikkaasti esittävä Tero Koponen. Uteliasta ja energistä pikkupoikaa esittää 66-vuotias Auvo Vihro, joka on roolissaan huikea.

Ilman Vihron roolittamista lapsen osaan esitys olisi tuhat prosenttia raastavampi, ja vähemmän komediallinen. Ratkaisu antaa mahdollisuuden synnyttää armollista etäisyyttä muuten kuu-malämpöiseen aiheeseen.

(Katkelmia arviosta):

Nuutinen sai 2018 vuoden parhaan näytelmäteoksen Lea-palkinnon vuodelta 2016 Pasi Was Here -tekstistään. Pasi oli aikuistuneen miehen matka nuoruuteen. Vanhempainilta on jo liki keski-ikäistyneen miehen matka vanhemmuuteen. Siinä näkyy kokemusasiantuntijuus.

Nuutinen tekee luonnollisesti omasta kokemuksestaankin kumpuavaa vanhemmuusanalyysiä miesnäkökulmasta, mikä sinänsä tekee teoksesta hiukan valtavirrasta poikkeavan. Lapsen pään sisään on melkeinpä mahdotonta mennä, mutta isän riskirajoille hiipivään ajatusmaailmaan poraudutaan erinomaisesti.

Uutuusteos jatkaa erinomaisesti TTT:n uudistuvaa linjaa. Se tekee tilaa tuoreillekin tekijöille ja esittäjille, edistää ohjelmiston moninaisuutta ja antaa katetta Työviksen statukselle kansallisena instituutiona.

(Katkelmia arviosta):

Ei ole helppoa olla isä (–) Tero Koposen isähahmolle tekee mieli sanoa, että väsyttävimmät vuodet ovat yllättävän pian takana päin.

Parasta ja koskettavinta koko esityksessä on kuitenkin Auvo Vihro, joka näyttelee vanhempainiltaan mukaan raahattua pikkupoikaa. Haalariin sullottu mies muuttuu näyttämöllä viisivuotiaaksi käsittämättömällä kyvyllä.

Kaikki pikkupojan eleistä ilmeisiin ja ärsyttävän energiseen kouhotukseen on Vihron näyttelemisessä millilleen kohdallaan. Vihron ja Koposen yhteispeli näyttää kirkkaasti sen lämmön, joka vanhemmuuden synkkienkin hetkien takana piilee.