SAITURI – IHANA RAHA

Tampereen Työväen Teatterin Saituri – ihana raha kunnioittaa Molièren klassikkokomediaa, mutta päivittää sen upeasti tähän päivään. Auvo Vihro tekee saiturina juuri niin hurmaavan roolin kuin mestarilta saattoi odottaa. (…)

Esityksen parhaita puolia on mahtava rytmi, joka ei hajoa hetkeksikään. Näppärä dialogi etenee jouhevasti kuin sujuva sulkapallopeli, ja loppua kohti kierrokset kiihtyvät juuri sopivasti. Raha ja rakkaus saavat perheenjäsenten suhteet sellaiseen umpisolmuun, että katsomossakin meinaa tulla hiki.

Esityksen tähti on oletetusti Auvo Vihro, joka tekee jästipäisenä saiturina hurmaavan roolin. Yhden miehen karismalla esityksen pallot eivät kuitenkaan pysyisi ilmassa. Inke Koskinen ja Hiski Vihertörmä tarjoavat Vihrolle oivallisen vastavoiman. Suvi-Sini Peltolan Frosine on perheen rakkaussotkuja kiihdyttävänä säätäjänä mainio. Samoin Riikka Papusen, Samuli Mujeen ja Eriikka Väliahteen asiantuntijakolmikko.

Molièren syystäkin rakastettu klassikko on saanut TTT:llä upeat uudet vaatteet. Tämän esityksen katsottuaan ymmärtää kaiken olennaisen sekä ihmisestä että rahasta.

Tampereen Työväen Teatterin Saituri – ihana raha on eetokseltaan opetusnäytelmä ja Juha-Pekka Raesteen maukkaat huomiot nykyajan talouselämästä solahtavat nätisti Otso Kauton notkeasti ohjaaman 1600-luvun tarinan käänteisiin.

Molière on ihmisen raadollisuuden tarkkasilmäinen kuvaaja, mutta aikakautensa tuote: tarinoidensa ydinasioita rasittavuuteen asti jankkaava. Kautto on karsinut myös ilmaisua ja suomentanut Saiturin fiksulle nykysuomelle, jota loppusoinnut ovelasti värittävät. Tulosta on kaunis kuunnella.

Esitys on myös kaunis katsella. Puvustaja-lavastaja Pirjo Liiri-Majava on loihtinut upean palatsin ja mehevän värikylläiset, epookkiin istuvat asut.

Saituri – Ihana raha on yksi Otso Kauton parhaista ohjauksista Tampereen Työväen Teatterissa. Kauton ja Juha-Pekka Raesteen käsikirjoituksessa yhdistyvät hienolla tavalla riimityksen raikkaus, leikillisyys ja poeettisuus. Käännös hyvä ja kielen rytmi mainio. Pidin sujuvasta dialogista, joka on barokkisen korukielen ja tavanomaisen arkikielen juhlasekoitus. Ironia, satiiri ja parodia pääsevät kukoistamaan tässä tulkinnassa.

Rakkaus ja raha ovat kovaa valuuttaa, mutta Auvo Vihron kitupiikki Harpagon pesee pöydän karismallaan. Hän on Grand Old Man, joka taipuu mihin tahansa, mitä näyttämö häneltä vaatii. Vihro on liero, huippukiero kelmi munaskuitaan myöten.

Élise (Inke Koskinen), Cléante (Hiski Vihertörmä) ja Valèrie (Juha-Matti Koskela) kiemuroivat sulavasti barokin kuvioissa. Kuten myös Fléshe (Jari Ahola) ja kaiken säätäjä hauska Frosine (Suvi-Sini Peltola). (…)

Saiturissa pelataan sulkapalloa. Peli on pidettävä käynnissä ja pallo liikkeessä. Pelaajat ovat nykymenon raha-asiantuntijoita. Neljän hengen tiiminä vakuuttavat Riikka Papunen, Samuli Muje, Pihla Pohjalainen ja Eriikka Väliahde. He solahtavat mutkattomasti ja sulavasti toimiviin talousdialogeihin.

Mirva Mäkisen liikeidentiteetti korostaa kohotetusti valittua tyylilajia. Rytmiseen kävelyyn liittyivät vuorotellen kaikki. Pörssi ei nuku, eikä raha huku, kun on liikkeessä.

Tampereen Työväen Teatterin johtaja Otso Kautto lunastaa nyt Saituri – Ihana raha -toteutuksellaan messiaaniset odotukset, jotka häneen kohdistettiin nimeämisensä yhteydessä.

Ensi kättelyssä on korostettava, että kaikki kymmenen näyttelijää pääsevät liekkeihinsä. Saituri – Ihana raha on todellista näyttelijäntyön voittokulkua. Odotinkin, että Auvo Vihro tekee sellaisen saiturin roolityön, että hänet muistetaan siitä hamaan tulevaisuuteen saakka. Vihro on komedianttina näytelmän kirkas kestotähti. Tämä kokenut näyttelijä saa tässä osassa pitkän uransa ansaitun huipennuksen. Arvosana on 10 +

Moliéren Saituri satojen vuosien takaa on sellaisenaan hauska ja pätevä näytelmä, mutta johtaja Kauton ja taloustoimittaja Raesteen tekemänä se on hauskin ja pätevin modernisointi ylipäätään. Siinä on raikkain ja riimittelevin käännös, se sisältää näpsästi taloustieteen lyhyen oppimäärän ja siinä on huippuun viritetty tiimi. Auvo Vihron viuhtova Harpagon jääköön osaksi teatterihistoriaa!

Ja kuten Tampereen Työväen Teatterin uutuus osoittaa, näyttämöllä se toimii mainiona lähtökohtana nykyaikaiselle kapitalismia satirisoivalle esitykselle. (…)

Ei ole yllätys, että Vihro on roolissaan taitava. Myös muut näyttelijät ilahduttavat tekemisellään yhtä lailla.

Moliéren tekstin päällekirjoitusta on ollut Kauton rinnalla tekemässä Hesarin taloustoimittaja Juha-Pekka Raeste, ja ihan sujuvasti nämä elementit solahtavat alkutekstin lomaan. (…)

Otso Kauton ohjauksessa tätä nykytalouskuviota demonstroivat neljä asiantuntijaa (Riikka Papunen, Pihla Pohjolainen, Eriikka Väliahde, Samuli Muje), jotka ovat vähän kuin risteymä antiikin draaman kertojakuoroa, commedia dell’arten narrihahmoja ja brechtiläistä vieraannutusta. Kuten sanottu, juttu toimii. ”Ekonomistinarrit” eivät riko Molièren tiiviisti etenevää komediaa, mutta eivät ihan mahdottomasti sitä rikastutakaan.

Kauton itsensä tekemä uusi käännös sen sijaan rikastuttaa. (…)

Vihron Harpagon on ihan kaaamee ja hupaisan höhlä, häijy julmuri ja rakastettava kääkkä – ja näyttelijä kaivaa nämä puolet roolista esiin, ei vuoronperään vaan yhtäaikaa. Näin Harpagonista tulee ennalta-arvaamaton, vaikka perusominaisuus, umpi-itaruus, toki pysyy koko ajan. Vihron ote hahmoon koko ajan tiukka, mutta ei puristava.

Muutenkin TTT:n Saiturissa näytellään maukkaasti.