PUNK

Älä missaa tätä

Näyttelijät ovat hienossa vedossa. Auvo Vihro on mainio kömpelönä Miles Davisia diggailevana isäpappana, joka kuitenkin innostuu hienosti nuorisomeiningistä (SLUT!). Suvi-Sini Peltolan Pete ei ole se penaalin terävin kynä, ja vanhempana hän on katkeroitunut ja hieman ehkä alkoholisoitunutkin. Maailma ei muuttunutkaan ja hän on jumiutunut toinen jalka menneeseen. Kärttyisyys onkin tosi fiksua purkaa kärsivälliseen puolisoon. Eriikka Väliahteen Tinde on cooleista coolein ja hänen kohtalonsa koskettaa minua kovasti. Sosioekonomisille taustoilleen ei nyt kukaan voi mitään. (–) Saska Pulkkinen on erinomainen fyysisessä roolissaan, ja ikuisen optimistin asenteessaan. Hänen Paulinsa ei ole kadottanut uskoaan punk-liikkeeseen, kaikesta huolimatta. Hänenkaltaisiaan näkee katukuvassa edelleenkin, näitä ikipunkkeja. (–) PUNK on energinen, hauska, nostalginenkin.

Energinen ja rento

PUNK oli energistä, rentoa ja vapauttavan hauskaa teatteritaidetta. Perjantain esityksessä syntyi aivan poikkeuksellisen voimakas vuorovaikutus esittäjien ja yleisön välillä. (–) Esityksen puvut, kampaukset ja maskeeraukset ovat ne suunnitelleen Marjaana Mutasen mestariteoksia. Välillä esitysasujen vaihto nopeatempoisessa esityksessä tuntui suorastaan taikuudelta. Miten nuo kaikki salamannopeat vaihdot olivat ylipäätään teknisesti mahdollista tehdä. Näytelmän alussa nähty pukukavalkadi näyttämölle rakennetulla catwalkilla oli huikea punkhenkisen ITE-taiteen kavalkadi. (–) Produktion harjoitusvaiheessa ohjaajan ja mukana olevien näyttelijöiden ajatukset ovat natsanneet hyvin yhteen. Jokaisella roolihahmolla oli oma tunnistettava persoonallisuutensa ja esittäminen tuntuivat katsomosta tarkasteltuna poikkeuksellisen vapautuneelta ja rennolta tekemiseltä. Sellainen on hienoa näyttelijäntyötä.

Ymmärtää kohdettaan

Vähän jännitysnäytelmän tavoin esitys purkautuu vähitellen kohti yhtä menneisyyden yötä, jolloin tapahtui jotain mullistavaa. Esitys on mukaansatempaava, viihdyttävä, hauskakin ja se pohtii tärkeitä asioita. Se haluaa selvästi ymmärtää kohdettaan. (–) Seikkailu aikatasojen välillä tapahtuu välillä vilahduksessa, esiintyjän muuttuminen vanhemmaksi tai nuoremmaksi tapahtuu kuin taikasauvaa heilauttamalla. Tässä suuressa roolissa ovat nerokkaat kampaukset, päähineet ja puvut, joiden pienillä muutoksilla, joku vaihtuu punkkarista keski-ikäiseksi poliitikoksi. (–) Työttömän pieni asunto on lavastettu oikeasti niin pieneksi että tuntuu. Yleisöä kohti johtaa catwalk, jolla myös rokkikukkojen on hyvä saapastella. (–) Harvoin pääsee sanomaan, että kaikki näyttelijät onnistuvat. (–) Naiset eivät ole tässä Punkissa mitään sivusta seuraavia bändäreitä.

Nuoren sydämen rytmi

Aikakauden kokeneelle PUNK on täynnä nostalgista tykitystä, kappaleita, jotka nousevat sydämen lyöntitiheydellä pintaan syvältä takaraivosta. Myös kuvasto on herkullisen tunnistettava pienintä yksityiskohtaa myöten: pvc-housut, verkkopaidat, irokeesit, goottilepakot, tamperelaisen Pyynikin panimon Amiraali, kiljutonkat ja Mehukatti-muovipullot. Katon rajassa killuu vielä soittotaidottoman Sid Viciousin bassokitara. (–) Nuoruudessa rakennetaan unelmat, ihanteet ja arvot, jotka keski-iässä joutuvat puntariin. Punk ei ole niin paljon muuttunut, mutta muuttuvatko kannattajat?  (–) Ehdottomasti parasta PUNKissa on koko ensemblen silmin ja korvin aistittava innostus ja se sydämen lyöntitiheydellä sykkivä energia, jolla tunnistettaviin klassikoihin on tartuttu. (–) Ihan erikseen on mainittava Suvi-Sini Peltolan liikuttava versio U.K. Subsin kappaleesta Warhead.

Herkulliset hahmot

Näytelmän parasta antia ovat herkulliset hahmot ja visuaalinen ilme. (–) Marko Järvikallaksen käsikirjoittamassa ja ohjaamassa teoksessa huokuu omakohtaisuus ja rakkaus punk-kulttuuria kohtaan. Punk onkin eheä ja viimeistelty tarina, jonka henkilögalleria hurmaa. (–) Nykyhetken ja vuoden 1991 välillä loikkiminen kerii tapahtumia tyylikkäästi auki ja kutittelee katsojan uteliaisuutta. Pikkuhiljaa paljastuu, mitä keski-ikäistyneet punkkarit ovat elämässään saaneet aikaiseksi ja mikä nuoruudessa ajoi heidät erilleen. (–) Marjaana Mutanen ansaitsee erikoismaininnan näyttävästä ja punk-kulttuurille uskollisesta puvustuksesta ja maskeerauksesta. Yhtenevästä tyylistä huolimatta kukin hahmo on saanut juuri omaa sisintään kuvastavan ulkokuoren. Punk ojentaa katsojalle helposti sulatettavaa tietoa punk-kulttuurin historiasta ja avaa koko skenen merkitystä laajasti.

Punk on uusiutuva energialähde

Järvikallaksen näytelmän pääosassa on nuorten muodostama yhteisö, eivät yksilöt. Porukan ulkoinen erilaisuus ja anarkistisuutta hamuava normien vastaisuus synnyttävät luonnollisesti konflikteja pikkukaupungin uneliaaseen elämänmenoon tottuneen porvarillisen peruspopulaation kanssa. Kytät ovat tietty ”natsisikoja”, poliitikot pellejä, koululaitos tylsistyttävän tasapäistävä ja niin ja niin edelleen. (–) TTT:n esitys on erittäin korkeajännitteinen. Energia purkautuu ennen kaikkea messevissä musanumeroissa, joissa kuullaan punkin klassikoita hurjina livevetoina ja lisäksi katkelmallisemmin tarinaa säestävällä soundtrackilla. (–) Kaikesta anarkiastaan, hardcoreiluistaan ja kiljusekoiluistaan huolimatta PUNKin nuorisojoukko näyttäytyy plusmerkkisenä. Jokaisella kuudella nuorella on heikkoutensa tai luonnevikansa, mutta paha heistä ole yksikään.

Puntala-sukupolven Vuonna 85?

Onko tämä Puntala-sukupolven Vuonna 85? On ja ei. Yhteistä on nostalginen sukupolvikokemus, joka on rakennettu teatterilavalle sellaisella tavalla, että näytelmä voidaan päättää yleiseen bilettämiseen. (–) Kertomuksena tämä voisi olla kertomus melkein mistä tahansa nuorisokulttuurin kausi-ilmiöstä, johon keskeisesti liittyvät tapa pukeutua ja yksi oikea musatyyli. (–) Sen ilmiön kuvaamisessa Marko Järvikallas käsikirjoituksineen ja ohjauksineen mielestäni onnistuu erinomaisesti. Samoin kuin ilmaistessaan, miten punk tarkoittaa väkivallattomuutta aina aggressiivisuuteen asti. (–) Se nyt vain on sanottava, että Väliahde vetää taas uskomattomalla heittäytymisellä, ja Peltola osaa muuntua vaikka miksi. Yllätyspisteet menevät triolle Jari Leppänen, Hiski Grönstrand ja Juha Junttu. He ovat esityksen orkesteri, poliisilaitos, naapurin isännistö, koiratarha ja isän uusi tyttöystävä. Ihan totta.