KOLME SISARTA VIIDES NÄYTÖS

Olen keskellä kovaäänistä sekasortoa, jossa sotilaat marssivat ja osoittavat aseella. Olen teatterissa, mutta silti, jossain takaraivossa on pieni pelko siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu.
(–)
Esityksen tekotapa yhdistää draamanäyttelemistä ja elokuvakerrontaa. Näyttelijät kuvaavat toisiaan ja itseään ja näyttelevät välillä suoraan kameralle. Kuvakerronta korostaa hetkessä olemista. Tulee tunne, että olemme tässä ja nyt, osa kerrottavaa tarinaa.
(–)
Suosittelen spektaakkelia erityisesti filosofian, psykologian ja teatterialan opiskelijoilla sekä ihmisille, joilla on mielikuva siitä, että teatteri olisi valmiiksi pureskeltu einesmakaronilaatikko.

Varmaa on ainakin se, ettei Kolme sisarta viides näytös kannata lähteä katsomaan sillä odotuksella, että nyt saa viihtyä, nauraa ja nauttia väliajalla turruttavan lasillisen sherryä. Ei saa. Nyt on tultu heräämään, ei turtumaan. Kolme sisarta viides näytös tarjoaa mielenkiintoisen ja modernin tutkielman ihmisyyden perusolemuksesta.

Kolme sisarta viides näytös on käsikirjoittaja-ohjaaja Jakob Öhrmanin uusi näytelmä ja nerokas idea yhdistää toisiinsa nämä kaksi.

Toteutuksessa on panostettu toimintaan ja elokuvallisuuteen: näyttelijät kuvaavat koko ajan suoraa livevideota itsestään, muista lavalla olevista ja välillä myös kulissien takaa. Kohtauksissa hyödynnetään kauhuelokuvien tehosteita, taistelukoreografioita, musiikkivideoiden liikekieltä ja kekseliäitä äänitehosteita. Näytelmä on jopa elokuvien tapaan tekstitetty.

Nähtiin näytelmä, jonka kohderyhmä on uusi sukupolvi.