Don’t Forget to Play!
Kantaesitys 30.9.2020 Kellariteatterissa
”Elämä on samaan aikaan komediaa ja tragediaa. Muodot jotka meitä ympäröivät ovat tämän tragedian ja komedian musiikillista säestystä.” Alvar Aalto
Veneen vana piirtyy järven pinnalle vain hetkeksi, skissipaperin viivoista syntyy tiloja juomalasista julkiseen rakennukseen.
Luovan työn ytimessä etsitään idean syntyä valkoisen pöydän alla ja päällä.
Ajatus saa alkunsa renkaista veden pinnalla ja ihmisen kokoisesta elämästä. Onko arkkitehtuuri oikeastaan musiikkia? Saneleeko tarkoitus muodon, vai onko sen synty mysteeri? Onko talo kone jossa eletään vai rakkausruno?
Tunteellinen tutkimusmatka suunnittelun juurille ammentaa aiheensa arkkitehtuurin ja muotoilun maailmasta ja inspiroituu osin myös Aino ja Alvar Aallon legendaarisista töistä. Vahvasti visuaalinen tulkinta kuljettaa katsojaa karnevalistisista tunnelmista myös elämän herkempien rakenteiden äärelle.
Visuaalisen teatterin manifesti
On helppo ymmärtää, että musikaalissa laulut kuljettavat tarinaa, että ne eivät ole suvantoja puheessa, tai muun tekstin koristeita. On helppo ymmärtää, että uuden sirkuksen estetiikassa sirkustaiteilijan osaaminen on oleellinen osa teoksen dramaturgiaa.
Näyttämö on aina myös visuaalinen tapahtuma, joskus kuvien virta kehystää kerrottavan tarinan, osallistuu siihen luomalla tunnelmia, tulkitsemalla ja kysymällä, ja toisinaan kuva itsessään kertoo. Kun kuva saa itsenäisen aseman on usein kyse jostain sanoinkuvaamattomasta, jostain joka ei antaudu sanalliselle selitykselle. Visuaalinen teatteri lähtee kuvien mahdista, ja sillä on paikkansa ohjelmistossamme. – Otso Kautto, teatterinjohtaja
Lippujen hinnat
28,00 / 28,00 / 14,00 €







































Kesto
Tilaa tarjoilutEsityskalenteri
Tekijät ja näyttelijät
Ohjaus Tiina Puumalainen
Lavastussuunnittelu Teppo Järvinen
Pukusuunnittelu Marjaana Mutanen
Valosuunnittelu Juha Haapasalo
Musiikin sävellys ja äänisuunnittelu Pekka Siistonen
Käsikirjoitus Työryhmä Tiina Puumalaisen johdolla
Arviot ja artikkelit
Arvio
Älyllisesti kiehtovaa ja visuaalisesti vaikuttavaa teatteria
Näytelmässä ei ole dialogia eikä oikeastaan juontakaan. Ylöspano oli sitten sitäkin intensiivisempi...
Arvio
Suosittelen
Ohjaaja Tiina Puumalainen on työryhmineen konseptoinut uuden teoksen teatterinjohtaja Otso...
Arvio
Visuaalinen näkökulma toimii
Arkkitehti- ja muotoilijapariskunnasta inspiroituneessa esityksessä visuaalisuus onkin loistava...
Älyllisesti kiehtovaa ja visuaalisesti vaikuttavaa teatteria
Näytelmässä ei ole dialogia eikä oikeastaan juontakaan. Ylöspano oli sitten sitäkin intensiivisempi ja komeampi. Lavastaja Teppo Järvinen, säveltäjä ja äänisuunnittelija Pekka Siistonen, pukusuunnittelija Marjaana Mutanen, valosuunnittelija Juha Haapasalo ja videosuunnittelijat Haapasalo ja Teppo Järvien olivat luoneet ohjaajan tarpeisiin toinen toistaan upeampia näyttämökuvia.
Ainakin minä olin katsojana täysin myyty jo ensimmäisessä kohtauksessa, kun kirkas valo alkoi piirtää viivaa aaltomuotoon näyttämölle ripustetun verhon pintaan.
Minulle AALTO – Don’t Forget to Play on jälleen osoitus Tampereen Työväen Teatterin uudesta rohkeasta taiteellisesta linjasta. Näin teatteria pitää uudistaa ja tehdä.
Kielipuolen päiväkirja
Suosittelen
Ohjaaja Tiina Puumalainen on työryhmineen konseptoinut uuden teoksen teatterinjohtaja Otso Kauton tilauksesta. Esityksen neljä näyttelijää: Heidi Kiviharju, Jaana Oravisto, Anne-Mari Alaspää ja Pentti Helinovat vain yksi monesta osasta tässä visuaalisesti komeassa teoksessa. Ja kaikki ovat lavalla ihanan tasavertaisesti. Tosin Alaspään laululanta oli huikea ja yllättävän mieluinen tehokeino. Teos koostuu hyvin vahvasti myös Teppo Järvisen, jälleen kerran yksinkertaisen tyylikkäästä ja moneksi muotoutuvasta lavastussuunnittelusta.
Pekka Siistonen on säveltänyt esitykseen katsojaa tunnelmasta toiseen vievän musiikin, joka myös muuntautuu tilanteesta toiseen. Siistonen vastaa myös muusta äänisuunnittelusta. Juha Haapasalon valosuunnittelu tukee oivasti hänen Järvisen kanssa luomaansa videosuunnittelua, joka, väitän nyt, on tässä teoksessa kokonaisuuden kiehtovin ja arvokkain juttu. Teoksen pääraaka-aine. Silmiähivelevän tyylikästä ja yllätyksiä antavaa. Projisointeja olisi voinut katsoa loputtomiin. Ja muuntautuvat pinnat, mihin ne heijastetaan, tuovat uudenlaisen kolmiulotteisuuden katsojien nautittavaksi.
Visuaalinen näkökulma toimii
Arkkitehti- ja muotoilijapariskunnasta inspiroituneessa esityksessä visuaalisuus onkin loistava lähtökohta. Aaltojen elämäntehtävänä oli tehdä maailmasta parempi luomalla käytännöllisen kauniita tiloja ja esineitä. Voisi kuvitella, että he ilahtuisivat itsekin esityksestä, joka katsoo heidän maailmaansa näin vahvasti visuaalisesta näkökulmasta.