Jorma Uotinen tunsi ensin kauhua, kun hän sai kutsun Kuolemantanssiin
Jorma Uotinen ei kaipaa hyppyjä ja piruetteja – Kuolemantanssin Edgar syntyy pienistä liikkeistä
– En ole koskaan jäänyt haikailemaan menneitä menestyksiä. Ne mitä on tehty, on tehty. Minulle ei ole tullut ongelmaksi se, että en enää pysty hyppäämään jotain tiettyä liikettä, koska olen aina saanut tilalle jotain uutta.
Jorma Uotinen ei epäröi tunnustaa ikääntymisen kehoon tuomia muutoksia. Hän ei kuitenkaan kaipaa menneitä urotekoja vaan keskittyy nykyhetkeen ja tulevaan.
Kuva Teppo Järvinen.
Tulevaa on August Strindbergin Kuolemantanssin ensi-ilta 6. huhtikuuta ja näytelmän aviomiehen Edgarin rooli. Alice-vaimona tanssii Sirpa Suutari-Jääskö ja pariskunnan vieraaksi saapuu Kurtin roolissa Jukka Haapalainen.
Strindberg kirjoitti avioliittodraaman vuonna 1900. Näytelmä on siis Tampereen Työväen Teatterin ikätoveri. Ohjaaja Tiina Puumalaisen uuden sovituksen keskipisteessä on Alice, jonka pitää valita, mihin suuntaan hän haluaa elämänsä kulkevan.
Tosielämässä Haapalainen ja Suutari-Jääskö ovat aviopari, jolla on yhteistä elämää takanaan jo yli 30 vuotta.
– Totta kai roolituksen piti mennä näin! Edgarhan on kuoleva mies, Uotinen huudahtaa kysymykseen roolijaosta.
Jorma Uotinen syttyi heti, kun hänelle ehdotettiin roolia Kuolemantanssissa. Samalla hän tunsi kauhua. Tuntematta näytelmää sen syvällisemmin sillä hetkellä, sana kuolema synnytti ajatuksia, ja Edgarin rooli alkoi kiehtoa.
– Tietysti tiesin, että näytelmä on olemassa, mutta en ollut nähnyt sitä koskaan. Nimenä se oli kuitenkin houkutteleva, kun siihen liittyi vielä sana tanssi. Sitä voisi lähestyä ei-sanallisen ilmaisun kautta. Kun tutustuin draamaan tarkemmin, sytyin nimenomaan henkilöihin ja heidän välisiin suhteisiinsa, Uotinen kertaa mietteitään.
Mennyt on jo tehty
Mutta se kuolema, kukapa sitä ei joskus ajattelisi. Niin omaansa kuin muiden.
– Kun ajattelee omaa ikäänsä, minä olen 71 vuotta, niin koko ajanhan päivät vähenevät.
Tanssijan aktiiviura on usein lyhyt, balettitanssijan vielä lyhyempi kuin kilpatanssijan tai modernin tanssin ammattilaisen. Uotinen ei haikaile menneitä saavutuksia vaan luotaa ikääntyvän kehonsa kykyyn luoda uutta menetettyjen piruettien tilalle.
– Enhän minä voi enää herooisia hyppyjä tehdä, mutta eivät ne minua kiinnostakaan, olen ne aikanaan tehnyt! Tanssi on hetken taidetta. Liike on tässä ja nyt, ja se meni jo.
Edgarin roolissa Uotista kiinnostaa se, miten hän pääsee koreografisen kielen ja ei-sanallisen ilmaisun kautta psykologisesti mahdollisimman tarkkaan ilmaisuun. Häntä kiinnostaa pieni ilmaisu, pienet tiedostamattomat liikkeet, joilla ihmiset yrittävät suojella itseään.
Haastatteluhetkellä ensi-iltaan on vielä kuukausi aikaa. Uotisen roolihahmo Edgar muuttuu vielä, ilmaisu elää. Tanssijakolmikko vastaa itse teoksen koreografiasta.
– Edgar on prosessissa. Mietin jokaista liikettä ja elettä. Edgar elää vaimonsa kanssa omassa kuplassaan. Heillä ei ole kontakteja ympäristöön ja suhde on tulehtunut ja onneton. Hän on ristiriitainen hahmo, särmikäs ja ennakoimaton.
Tampereen Työväen Teatterin Kuolemantanssi on draamallinen tanssiteos. Sen musiikin ovat säveltäneet Hannu Rantanen, Pekka Siistonen ja Jarkko Tuohimaa. Tarina tanssitaan läpi niin, että myös tekstin rivien väliin jäävät asiat ja tunteet tulevat näkyviksi.
Ihan ilman tekstiä katsojan ei silti tarvitse olla. Tanssijat ovat äänittäneet kaikki vuorosanansa, ja äänitteistä valikoituu osia mukaan esitykseen. Näyttelijät eivät puhu näyttämöllä, mutta heidän lukemiaan repliikkejä kuullaan siellä silti.
Iso näyttämö on kuin huone
Teos esitetään teatterin Suurella näyttämöllä. Henkilögalleria on suppea, näyttämöllä on vain kolme ihmistä.
– Olen tottunut esiintymään isoilla näyttämöillä. Onhan se tyhjänä iso, mutta niin ovat Pariisin oopperan tai Kansallisoopperan näyttämötkin.
Teppo Järvisen visualisointi tekee Uotisen mukaan teatterin Suuresta näyttämöstä myös hyvin intiimin. Kun näyttämö on esitysasussaan, se onkin yhtäkkiä kuin Edgarin ja Alicen huone.
Jorma Uotinen oli imarreltu, että teatteri antoi hänelle mahdollisuuden ja ohjaaja Tiina Puumalainen näki, että hän voisi tulkita Edgarin roolin. Uotinen puhuu usein erilaisissa seniori-illoissa. Niissä vakiokysymys on, milloin hän aikoo jäädä eläkkeelle. Siihen kysymykseen Jorma Uotinen vastaa usein vastakysymyksellä.
– Mistä minä jäisin eläkkeelle – elämästäni vai? Jatkan niin kauan kuin järki juoksee, henkinen vireys ja terveydentila on sellainen, että voin tehdä taiteilijan työtä ja tunnen, että on annettavaa. Tulee myös se päivä, että tämä on nyt tehty.
Tutustu näytelmään teatterin kotisivuilla.