Ikoninen rooli omalla tyylillä
Edellinen Seuraava
Marplea ei voi luoda viiksillä, knallilla ja sikarilla
Geraldine McEvan vai Julia McKenzie? Väittely oikeasta neiti Marplen näyttelijästä on kiivasta vuodesta toiseen, mutta Miia Selin ei ota siitä paineita. Työviksessä nähdään Marple, joka on ennen kaikkea Selinin tulkinta.
Puhtaalta pöydältä
”Luen paljon, mutta en ole koskaan oikein päässyt dekkareihin sisälle. En ole analysoinut, mistä se johtuu. Dekkarit eivät vain ole aiheuttaneet sitä fiilistä, että tuo on pakko lukea tai pakko nähdä”, Selin kertoo.
Realistiseen maailmaan sijoittuva draama ja omaelämäkerralliset tarinat ovat hänelle enemmän omia tyylilajeja. Selin katselee myös poliisisarjoja, mutta scifi ja kauhu ovat jääneet vieraiksi.
”Olen nyt aivan uuden äärellä, ja tätä on jännittävää tehdä. En ole vielä lukenut yhtään Marple-kirjaa, eikä minulla ole käsitystä siitä, millainen hahmo sen pitäisi ihmisten mielestä olla.”
Selin on tosin katsonut muutaman Marple-elokuvan. Niiden perusteella hahmo ei ole yhtä karikatyyrimainen kuin Hercule Poirot ja komisario Palmu, mikä antaa näyttelijälle vapauksia.
”Marplea ei voi luoda viiksillä, knallilla ja sikarilla. Ihmisillä voi olla mielikuva siitä, millainen hän on henkilönä, mutta ei tiukkoja näkemyksiä hänen ulkoisesta olemuksestaan.
Elämän sävyjä
Suuri yleisö muistaa Selinin Kummelista ja Täällä Pohjantähden alla -elokuvasta. TTT:ssä hän on ollut alusta asti Sirkku Peltolan Suomenhevonen-teossarjassa. Nähdäänkö lavalla nyt komiikkaa vai draamaa?
”Varmaan molempia. Puhenäytelmää ei tarvitse lähteä tekemään sillä ajatuksella, miten tämä voisi olla hauska. Teen roolia tavallisena ihmisenä, ja tavallisen ihmisen elämässä on sekä draaman kulma että huvittava kulma. Näytelmässä on myös paljon muita henkilöitä, jotka osa ovat koomisempia, osa traagisempia hahmoja.”
Marplen ja tarinan oikean poliisin, komisario Craddockin välinen suhde on lämmin ja läheinen. Marple on hoitanut Craddockia, kun tämä menetti lapsena äitinsä.
Tarinassa sivutaan myös Marplen traumaa. Hänen rakastettunsa kuoli, kun Marple oli parikymppinen, eikä hän rakastunut koskaan uudelleen.
Ratkaisun tyydytys
Jännitys ei ole Suomen teattereissa kovin yleinen genre ja Selin ymmärtää sen.
”Live-esityksissä on tietyt lainalaisuudet. Kun katsoo elokuvaa, jossa uhataan aseella, uhan tuntu on uskottavampi. Kuolemanpelko todellisempi. Teatterissa tiedät, että kohtauksen päätteeksi toisen pää tuskin räjähtää navetan seinään.”
Toisaalta Christien kirjoista ei edes haeta ahdistusta, päinvastoin. Yleisö saa ratkoa nostalgista mysteeriä kuin sudokua. Jos katsoja arvaa syyllisen ennen loppuhuipennusta, hän tuntee tyydytystä. Työryhmä toki pyrkii siihen, ettei arvaa.
Tuijottava katse tuo katsojat myös moraalipohdintojen äärelle. Ei spoilata loppua, mutta annetaan Selinin paljastaa Marplen repliikki, johon kiteytyy jotain olennaista oikean ja väärän välisen rajan häilyvyydestä.
”En pysty käsi sydämellä sanomaan, ettenkö sinun asemassasi olisi toiminut samoin.”
Teksti: Janica Brander
Kategoria