Vanhempainillan kirjoittaja Veikko Nuutinen: Oma lapsi on ollut suuri vallankumous elämässäni
(valokuva: Hanna Mensonen)
Näytelmäkirjailija Veikko Nuutisen uusimmassa teoksessa isä menee lapsensa kanssa päiväkodin vanhempainiltaan, koska ei ole saanut järjestettyä tälle hoitajaa. Vanhempainillassa isä saa käteensä lomakkeen, jossa pyydetään miettimään vanhemmuutta. Tästä alkaa isän pohdintojen ketju.
Nuutinen on kirjoittamassa trilogiaa vanhemmuuden kysymyksistä. Vanhempainilta on sen toinen osa. Se saa kantaesityksensä Tampereen Työväen Teatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä 12. lokakuuta.
Veikko Nuutinen halusi havainnoida pientä lasta ja tämän kielellistä kehitystä sekä tapaa jäsentää maailmaa kysymysten kautta. Hän on sijoittanut tapahtumat nykyhetkeen, ja näytelmässä on aikuisen näkökulma.
”Koen olevani tosi etuoikeutettu, kun saan tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa kirjoittaa näytelmiä ja olen saanut siihen vieläpä tukea. Vanhempainiltaa olen voinut kirjoittaa kunnianhimoisesti ja pitkäjänteisesti. Kirjoitustyön aloitin vuonna 2018 helmikuussa.”
Isyyden vallankumous
Veikko Nuutinen kokee olevansa etuoikeutettu myös siksi, että hänellä on lapsi. On paljon ihmisiä, joista ei koskaan tule vanhempia, vaikka he sitä kaikkein eniten haluaisivat.
”Vanhemmuudesta kirjoittaminen oli tietoinen valinta. Vanhemmaksi tuleminen on itselleni ollut aikuisiän merkityksellisin tapahtuma ja suuri vallankumous, joka on pakottanut muuttamaan asioiden tärkeysjärjestystä.”
”Kun pikkulapsiarki oli päällä, piti kirjoittaa siitä, mikä on omassa elämässä ajankohtaista ja mistä on havaintoja.”
Vanhempainillan lapsi on nelivuotias. Veikko Nuutisen poika on nyt kuusi ja menee syksyllä eskariin. Näytelmässä lapsi ei vanhene vaan säilyy ikuisesti nelivuotiaana kyselykausineen.
”Tekstissä on paljon sitä, että rekisteröin, mitä oma lapsi kysyy.”
Näytelmä katsoo tilanteita kuitenkin aikuisen silmin. Millainen on isän matka, jossa hän asettuu vanhemman rooliin, mitä vanhemmuus vaatii, mitä isällä on edessä, kun hän kasvaa vastuun ottamiseen.
”Näytelmän lapsi on turvassa, sillä isä laittaa paljon paukkuja siihen, että lapsella on kaikki hyvin.”
Kantaesitykset harvinaisia
Lapsen kysymyksiin isä yrittää vastata parhaansa mukaan. Lapsi on pieni pala maailmaa, mutta samalla hän on maailman tärkein. Siinä on isälle pohtimista, kuinka selittää maailma myönteiseltä kannalta, vaikka ei itse hyvyyteen ekokatastrofin uhatessa täysin usko.
”Olen 41-vuotias. On vaikeaa puhua ilmastokriisistä lapselleen ja tunnustaa, että oma elämäntapa on kiihdyttänyt sitä. Tätä en alleviivaa näytelmätekstissä, vaan se on jossain taustalla.”
Pohjavireeltään Vanhempainilta on isojen asioiden äärellä, mutta käsittelytapa on kuitenkin kevyt ja leikkisä.
Veikko Nuutisen edellinen näytelmä Pasi Was Here palkittiin vuonna 2018 vuoden parhaan näytelmätekstin Lea-palkinnolla. Tämä teksti nähtiin Eino Salmelaisen näyttämöllä TTT:ssa.
Suomalaisten näytelmätekstien kantaesitykset ovat harvinaisia. Klassikoilla on paikkansa, mutta aikalaisnäkökulmaa ne eivät pysty täyttämään. Edelleen kirjoitetaan paljon hyviä uusia näytelmiä, jotka jäävät kokonaan esittämättä.
Toiset 41 vuotta edessä
Vanhemmuus kasvattaa ihmistä. Elämästä tulee kerroksellisempaa, eikä voi elää arkeaan entiseen tapaan ennen lapsia.
”Minä saattaisin ilman poikaani kirjoittaa aamusta iltaan, päivästä toiseen, kuukausikaupalla. Nyt kirjoittaminen pitää siirtää virka-aikoihin ja huolehtia, ettei se vuoda yli. Lapsen kanssa pitää viettää aikaa ja olla sinä aikana myös läsnä.”
Vastuu on vähän tylsä sana, mutta sekin on vanhemmuuden osa-alue.
Elämänhalua pitää olla, jotta näkee lapsensa aikuistuvan. Veikko Nuutinen arvioi, että toiset 41 vuotta pitää jaksaa elää. Elämää arvostaa vanhempana eri tavalla.
Irti ulkoisista paineista
Vanhemmuudessa on sisäisten paineiden lisäksi ulkoisia normeja. Veikko Nuutinen tuntee joskus isänä ulkopuolisuutta Helsingin Lauttasaaren varsin keskiluokkaisessa ympäristössä.
”Yksi näytelmän lähtökohdista on vaikeasti sanallistettava ja kipeäkin kokemus siitä, ettei saa yhteyttä toisiin vanhempiin vaan jää ulkopuolelle. Ettei puhu samaa kieltä tai osaa olla toisten vanhempien kanssa.”
Lähipiiri puolestaan antaa neuvoja, miten kasvattaa lasta.
”Ulkopuolisista paineista pitää vaan pyristellä irti. Jos vanhempana joutuu kantamaan turhaan ulkopuolisten vaatimusten painolastia, ihminen uupuu. Ei vaan pysty täyttämään ulkopuolisia ja sisäisiä vanhemmuusmalleja.”
Pienestä ja arkisesta
Yleistävästi on sanottu, että miehet kirjoittavat isoista aiheista, kuten valta ja politiikka, ja naiset taas kirjoittavat kodin ja perheen teemoista.
”Se ei ehkä nykyään enää päde. Minusta tuntuu hyvältä kirjoittaa nyt pienestä ja arkisesta. Nähdä niissä kysymyksissä suurta ja elämän monitahoisuus.”
Veikko Nuutinen heittäytyy hivenen nostalgiseksi. Hänen oma lapsuutensa oli yltäkylläinen. Rojua ja tavaraa oli.
”Rojua on nytkin paljon, mutta en ole siitä huolissani. Ekokatastrofi on nyt niin ajankohtainen, että luulen lapseni kasvavan kulutuskriittisyyteen ilman, että minun tarvitsee asiaan kauheasti puuttua. Lapseni tulee aikanaan myös varmasti tuomitsemaan oman ja edellisten sukupolvien kulutuskeskeisen elämäntavan.”
Klikkaa Vanhempainillan näytelmäsivulle (esittely, valokuvia, esitysajat, lippulinkit)
Kantaesitys 12.10.2022 Eino Salmelaisen näyttämöllä