Vallaton kuvaus vallanpitäjistä
Teija Auvinen loistaa poliittisen farssin pääroolissa rouva ministerinä, jota vietit vievät. Hän kuvailee hyvää farssia steppinumeroksi, jonka jokainen liike on tarkkaan harkittu ja ajoitettu.
Rouva ministerillä on salaisuus: työpaikkaromanssi, jota toteuttaakseen rouva vetäytyy hotellihuoneeseen. Kuhertelu ei sujukaan odotusten mukaan.
Tästä asetelmasta lähtee liikkeelle Homma hoidossa, rouva ministeri. Näytelmän on käsikirjoittanut brittifarssin mestari Ray Cooney. Nimiroolin näyttelee Teija Auvinen, jolla on lämpiä muistoja myös Cooneyn toisesta poliittisesta farssista.
”Olin mukana TTT:n ja Helsingin kaupunginteatterin yhteistuotannossa Munaako herra ministeri. Se on yksi suosikkini kaikista farsseista, joita olen urani aikana nähnyt ja joissa olen ollut mukana.”
Rytmi ja reagointi
Näytelmän komiikka syntyy yllättävistä tilanteista, ministerin libidosta ja hänen jääräpäisyydestään.
”Olemme harjoitelleet nyt viikon, mutta jo sinä aikana on tullut sellainen olo, että tämä nainen pärjää. Hän mokailee varmasti, mutta hän kääntää mokat edukseen”, Auvinen kuvailee hahmoaan.
Farssi, komedia vai farssikomedia? Termit voivat hämmentää katsojaa, jolle teatterisanasto ei ole tuttua. Wikipedia-määritelmän mukaan farssi on komediaa ilveilevämpi ja liioitellumpi huvinäytelmä. Auvinen havainnollistaa tyylilajien eroja tanssimetaforalla.
”Puhdasverinen farssi on kuin kiivas steppinumero, joka menee kuin juna eteenpäin ja on riemukas. Komedia on parhaimmillaan Fred Astaire ja Ginger Rogers tanssimassa soljuvaa valssia ja sanailemassa, siellä saattaa olla jopa pieni tummasävyisempi soolo”
Tanssitermien käyttäminen on Auviselle luontevaa. Hän on opiskellut tanssia ja tehnyt useita koreografioita. Tästä on etua farssissa, jossa rytmi, reaktiot ja liikkeet ovat tärkeitä. Kuuluisa ovien paukuttelu on parhaimmillaan kuin ilotulitusta, jossa jokainen isku osuu sekunnillaan kohdilleen.
”Farssin ydin on se, että se on nopeaa ja pitää reagoida nopeasti. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että puhutaan nopeasti, vaan kyse on kiinniotoista ja reagoinnista. Siitä, että tiedät koko ajan, missä mennään.”
Älä puske väkisin
Farssi on myös korostetusti ryhmätyötä. Yhden reaktion puuttuminen vaikuttaa toiseen, toinen taas kolmanteen.
Mitä näyttelijä voi tehdä, jos farssi uhkaa muuttua oikeasti farssiksi, ovet kolisevat väärään aikaan tai yleisö ei syty?
”Silloin ei saa ajatella liikaa kokonaisuutta, vaan pitää keskittyä etenemään pienestä pisteestä a pisteeseen b. Jos yleisö ei ole mukana, kaikkein pahinta on tuupata väkisin. Päinvastoin silloin pitäisi tehdä kevyesti.”
Vinkit pätevät myös arjen kaaokseen. Stressaantuneena on parempi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan kuin murehtia kokonaisuutta. Rentous vie usein parempaan lopputulokseen kuin hampaat irvessä puskeminen.
Vallalle pitää nauraa
Maailmanpolitiikka tarjoilee nyt suuria persoonia ja yllättäviä käänteitä. Poliittista satiiria tehdään silti melko vähän.
Jukka Lindströmin Kovan viikon ilta on yksi harvoista poliittisista satiiriohjelmista, ja se on myös Auvisen suosikki. Eräs poliittisen viihteen tyylilaji kuitenkin uinuu: poliittista kabareeta ei juurikaan tehdä.
”Luulen sen johtuvan siitä, että iltapäivälehdet ovat ottaneet poliittisen kabareen rooliin.”
Miksi ylipäätään on tärkeää kritisoida ja nauraa päättäjille?
”Koska he päättävät niin paljosta. Heidän varassaan on ehkä liikaa.”
Kuuntele koko haastattelu TTT Podista Spotifysta!