Tapauksista d’Arc, Jäätteenmäki, Auer

JEANNE D’ARC, Lothringenin neito, Orléansin neitsyt, katolisen kirkon Pyhä Johanna oli noin vuonna 1412 syntynyt ranskalaistyttö, joka poltettiin roviolla teini-ikäisenä vuonna 1431.

Hän ilmestyi kuin tyhjästä sotaa käyvän Ranskan kruununperillisen hoviin, saavutti nopeasti tulevan kuninkaan luottamuksen ja sai johtaakseen sotajoukon, joka käänsi satavuotisen sodan kulun. Kansan tietoisuuteen Jeanne kohosi vapauttaessaan Orléansin kaupungin pitkästä miehityksestä. Jeanne haavoittui, mutta siitä huolimatta hän lunasti kruununperijälle tekemänsä lupauksen ja saattoi tämän kruunattavaksi Reimsin katedraaliin vuonna 1429.

Ranskan sota Englantia vastaan oli kuitenkin kesken ja Burgundin herttua oli asettunut englantilaisten liittolaiseksi. Burgundilaiset vangitsivat Jeannen ja luovuttivat hänet viholliselle, jonka joukoissa levisi huhu, että armeijaa johtavan nuoren tytön täytyi olla noita. Jeanne tuomittiin kuolemaan. Jeanne d’Arcin oikeudenkäynti oli merkittävä tapaus niin teologisesti kuin valtakunnanpoliittisestikin. Yksi kuolemantuomion perusteluista oli se, että Jeanne pukeutui miehen asuun ja kieltäytyi vaihtamasta housujaan hameeseen.

Seuraavalla vuosisadalla paavi armahti Jeannen postuumisti ja hänen maineensa puhdistettiin vuonna 1455. Alkuperäiset oikeudenkäyntipöytäkirjat talletettiin huolella Vatikaaniin. Uudestaan ne löydettiin 1900-luvun alussa. Asia nostettiin tutkittavaksi ja vuonna 1920 kanonisoidusta Jeannesta tuli Ranskan suojeluspyhimys.

Jeanne d’Arc on kiinnostanut kirjailijoita ympäri maailmaa niin, että hänestä on kirjoitettu tuhansia teoksia, romaaneja, näytelmiä, oopperoita, tutkielmia ja runoja. Hänen on nähty symboloivan erilaisia poliittisia suuntauksia, mutta eri tulkintojen ytimessä ovat lähes aina ajatukset uskomisesta ja velvollisuudesta, tuomiosta ihmisoikeusrikkomuksena sekä sukupuolesta tapahtumien kulkua selittävänä tekijänä. Oikeudenkäyntipöytäkirjoista voidaan lukea, että Jeanne itse puolusti itseään ainoastaan toistamalla, että hän toimi niin kuin hänen äänensä, pyhimykset, käskivät hänen toimia.

Varatuomari, oikeustieteen kandidaatti ANNELI JÄÄTTEENMÄKI on ensimmäinen Suomen pääministerinä toiminut nainen. Hän työskenteli Suomen eduskunnassa vuosina 1987–2004, oikeusministerinä 1994–1995 ja johtamansa Suomen Keskustan vaalivoiton jälkeen myös eduskunnan puhemiehenä keväällä 2003. Presidentti Tarja Halonen nimitti Anneli Jäätteenmäen Suomen pääministeriksi 17. huhtikuuta 2003, mutta Jäätteenmäki erosi tehtävästään jo saman vuoden juhannuksena, 24. kesäkuuta 2003. Sittemmin Anneli Jäätteenmäki toimi Euroopan parlamentin jäsenenä kaikkiaan 15 vuotta, vuosina 2004–2019. Vuosina 2015–2017 Anneli Jäätteenmäki oli Euroopan parlamentin varapuheenjohtaja.

Jäätteenmäen eroon pääministerin tehtävästä johtivat niin sanottu Irak-vuoto ja sen kommentoimisesta alkanut epäluottamus hänen toimintaansa kohtaan. Jäätteenmäki syytti edellistä pääministeriä Paavo Lipposta (sd) siitä, että keskusteluissa George W. Bushin kanssa tämä oli Suomen linjausten vastaisesti liittänyt Suomen niiden maiden koalitioon, jotka kannattivat Yhdysvaltojen Irakin miehitystä. Se Suomen ulkopolitiikan keskeinen asevientiperiaate, ettei aseita viedä konfliktialueille tai sotaa käyviin maihin, nousi  keskusteluun, kun lehdistössä mainittiin AMOS-kranaatinheitinjärjestelmä olettaen sen kiinnostaneen Yhdysvaltoja. 

Väitteet perustuivat salaisiin asiapapereihin, jotka Jäätteenmäki kielsi saaneensa presidentin neuvonantaja Martti Manniselta. Myöhemmässä oikeudenkäynnissä Mannisen todettiin syyllistyneen virkasalaisuuden rikkomiseen, Anneli Jäätteenmäki vapautettiin syytteistä. Julkisuudessakin kuuluisaksi tuli hänen lauseensa: Puhun niin totta kuin osaan.

AMOS-kranaatinheitinjärjestelmä (Advanced Mortar System) on suomalaisen Patria Vammas Oy:n ja ruotsalaisen Land Systems Hägglunds AB:n (ennen alvis Hägglunds AB) rekisteröimä tavaramerkki.  120 millimetrin raskaita kranaatinheittimiä on siirrelty panssaroiduissa miehistön kuljetusvaunuissa muun muassa Lähi-idän konflikteissa. Yhdysvaltalainen AAI Corporation hankki AMOS-kranaatinheitinjärjestelmän tekniikan yksinoikeuslisenssin 29.3.2003. Lähde Wikipedia

Ulvilan surma on selvittämätön henkirikos, joka tapahtui joulukuussa 2006. Perheenäiti ANNELI AUER soitti hätäkeskukseen kertoen, että taloon oli keskellä yötä murtautunut tuntematon, joka oli surmannut hänen miehensä Jukan. Murhatutkinta kesti kaksi vuotta, minkä jälkeen vuonna 2009 alettiin mm. peitetoiminnan ja tilakuuntelun keinoin tutkia uhrin leskeä. Anneli Auer vangittiin murhasta epäiltynä syyskuussa 2009. 

Ulvilan surmaa ja Anneli Auerin osallisuutta siihen käsiteltiin eri oikeusasteissa vuosina 2010–2015. Erillinen seksuaalirikostuomio vuodelta 2013 jäi lainvoimaiseksi. Viimeinen tuomio murhaoikeudenkäynnistä on helmikuulta 2015, jolloin Vaasan hovioikeus vapautti Anneli Auerin murhasyytteistä. Anneli Auer on pitänyt kiinni kertomuksestaan, jonka mukaan murhaaja oli yöllä taloon tunkeutunut vieras.

Ulvilan murhajutun oikeudenkäyntien ensimmäinen prosessi alkoi Satakunnan käräjäoikeudessa marraskuussa 2010, jolloin Anneli Auer sai elinkautisen tuomion murhasta. Vaasan hovioikeus kumosi tuomion helmikuussa 2011 pitäen Aueria syyttömänä ja lokakuussa 2012 Korkein oikeus palautti jutun käräjäoikeuteen. Ulvilan murhaoikeudenkäynnin toinen prosessi alkoi Satakunnan käräjäoikeudessa joulukuussa 2013, jolloin Anneli Auer tuomittiin uudestaan elinkautiseen. Vaasan hovioikeus päätti kuitenkin helmikuussa 2015 Auerin olevan syytön eikä Korkein oikeus enää myöntänyt valituslupaa päätökseen joulukuussa 2015. Auer ehti olla rikosoikeusprosessin aikana syyttömästi vangittuna yli 600 vuorokautta, millä perusteella Valtionkonttori myönsi vapaudenmenetyksistä vuonna 2016 korvauksia, joiden summaa nostettiin vielä 2018. Tapauksen tutkinnassa katsotaan tapahtuneen virheitä useassa eri vaiheessa, mikä vaikutti suoraan vuosikymmenellä käytyyn keskusteluun rikosasioiden muutoksenhakujärjestelmän kehittämisestä.

Kategoria

• Artikkelit