Tää on ihan perheestä

(Katkelmia arviosta):

Kokonaisuudesta tuli mukavasti viihdyttävä ja hauska, mutta myös ajatuksia antava.

Koska Jari ja Petra Ahola ovat myös erinomaisia laulajia, mukaan tuli luonnostaan paljon musiikkia. Tää on ihan perheestä ei ole musikaali, mutta laulunumerot tukevat ja kuljettavat sitä sujuvasti.

Näytelmässä Jari ja Petra Ahola esittävät kymmentä roolia. Petra Ahola muuntuu hetkessä teiniangstiseksi tytöksi, jonka huippunopea räppäystyylinen puheryöppy on hengästyttävän hauska. Oivallinen on myös viisivuotias Veikko-poika, jonka mielikuvitus on ehtymätön. Anoppikin on hauska, vaikka hieman kliseinen.

Petra ja Jari Ahola tuntuvat selkeästi viihtyvät esityksen parissa, kuten katsojatkin. Heidän näyttelemisensä on luontevaa ja taitavaa. Petra Aholan komediennen lahjat paljastuvat näytelmässä, Jari Ahola hurmaa jopa liian pienessä pellepuvussa.

(Katkelmia arviosta):
Jari ja Petra Ahola ovat luoneet TTT-Klubille riemastuttavan show’n. Tää on ihan perheestä -esityksen resepti on selkeä ja toimiva.

Tuntuu kuin olisi laskenut loivaa liukasta mäkeä pulkalla! Pari mahasta ottavaa töyssyä ja kokoaikaista kikatusta. Nauratti, itketti ja riemastutti.

Eikä siinä vielä kaikki. Mukana on myös kaunista, Jari ja Petra Aholan esitystä varten säveltämää ja sanoittamaan musiikkia, jonka he tulkitsevat upeasti.

Petra Ahola on loistava komedienne nopeasti vaihtuvissa rooleissaan. Sarvet päähän, ja vamppyyri-anoppi on valmis. Huppu päähän, ja Varpu laahustaa lavalle. Teinin räpähtävä repliikkiryöppy vie katsojalta jalat alta.

Jari Aholan klovni, liian pienessä rooliasussa, kiteyttää perhearjen, ”mitä sitä ei lastensa vuoksi tekisi”. Ahola pystyy ilonpidon keskellä myös liikuttamaan. Yksi pieni kohtaus, suuri menetys ja murtuminen. Kyyneleitä ei pysty välttämään.

(Katkelmia arviosta):

Parasta on se tyylilajien ja genrejen ilotulitus, joka lyhyeen esitykseen on saatu mahtumaan.

Yhteinen näytelmä on olut Aholoiden pitkäaikainen unelma, ja tilaisuus on käytetty täysimääräisesti. Vaihtuvissa rooleissa molemmat pääsevät esittelemään monipuolisen repertoaarinsa pienempiä kasvolihasten nyansseja myöten, ja varsinkin Petra Aholan nopeaa muuntautumiskykyä on hämmästyttävä seurata.

Loppuratkaisu yllättää koko katsomon ja osoittaa, kuinka viimeiseen saakka mietitty työryhmän käsikirjoitus lopulta on.

Viihteellisenä ja romanttisena komediana alkanut näytelmä ei olekaan niin heppoista hömppää kuin olisi voinut kuvitella. Tarinassa riittää kierrettä ja metatekstiä taiteilijuudesta sekä ihmiselämän iloista ja kiroista myös perheettömille.