KATRINA

Tampereen Työväen Teatterin Katrina onnistuu tiivistämään Sally Salmisen menestysromaanista kaiken keskeisen alle kolmeen tuntiin. Nerokas lavastus viimeistelee moneen kertaan itkettävän elämyksen.

Katrina on niin monen onnistumisen summa, että on mahdotonta päättää, ketä taiteilijoista pitäisi kiittää eniten.

Kokonaisen aikuiselämän kokoisen romaanin siirtäminen näyttämölle on kaikkea muuta kuin helppoa, mutta tähän esitykseen on saatu poimittua kaikki tärkeä. Näyttämösovitus on toki romaaniin verrattuna nopeatempoinen, mutta jokainen sekunti on täynnä tunnetta, vahvaa tarinaa ja syvälle mieleen porautuvia repliikkejä.

Jopa Ahvenanmaan ainutlaatuinen saaristomaisema on tuotu näyttämölle ällistyttävän vaikuttavasti pienillä, nerokkailla keinoilla. Tätä hienommin Katrinaa tuskin voisi teatteriesitykseksi tehdä.

(…)

5-henkinen näyttelijäjoukko tekee koko illan hienoa työtä. Kirkkain tähti on Jonna Järnefelt, joka herättää Katrinan koko tunnekirjon, herkkyyden, ylpeyden ja pohjalaisen voiman upeasti eloon.

Järnefelt onnistuu olemaan uskottavasti viimeisillään raskaana, vaikka pitkän mekon alla ei näy minkäänlaista vatsakumpua. Yhtä taianomaisesti nainen vanhenee illan aikana 50 vuotta pelkällä kehonkielellä.

Sally Salmisen kirjoittaman ja Seija Holman näytelmäksi sovittaman Katrinan keskiviikkoinen kantaesitys näyttää juurevan tekstin ja voimallisen näyttelijäntyön mahdin.

Katrina palauttaa kerta heitolla uskoni korkeatasoiseen suomalaiseen teatteritaiteeseen. Tässä toteutuksessa ovat kaikki palaset kunniakkaasti paikoillaan Tampereen Työväen Teatterissa. Suuri näyttämö tekee jakamatonta kunniaa kotimaiselle romaanille ja siitä sovitetulle näytelmälle. Laadukasta tekstiä on runsaasti, ja teksti syttyy räiskyvään paloon monin kohdin esitystä. Sulkansa ansaitsee romaanin suomentanut Juha Hurme. Näytelmän molemmat puoliajat ovat täyttä tavaraa.

Nimiroolin tekevä Jonna Järnefelt on koko näytelmän selkäranka. Hänen laaja, monipuolinen ja pitkä uransa antaa pohjan sykähdyttävälle Katrinan elämänkaaren tulkitsemiselle. Järnefeltin taiturimaisella ilmaisutaidolla rakkauden loiskeet yltävät katsomoon.

Tampereen Työväen Teatterin konkarinäyttelijät ovat kovassa iskussa. Jyrki Mänttäri Johanina, Aimo Räsänen kapteeni Nordkvistina, Pentti Helin kapteeni Svenssonina, Kristiina Hakovirta kapteenska Svenssonina, Jaana Oravisto Annana sekä Samuli Muje Evertinä.

Pääosan esittäjä Jonna Järnefelt piirtää upean kuvan tyynestä, vahvasta ja hiukan liian itsepäisestä Katrinasta, joka kuitenkin pitää päänsä yhteisön puristuksessa. Näyttelijän lataus purkautuu ensi-illan päätyttyä vahvana liikutuksena.

Näytelmä kertoo Katrinan tarinan nuoruudesta vanhuuteen asti. Intensiteetti tiivistyy onnistuneesti kohti loppua.

Rannikkomaiseman mielleyhtymät johtavat sekä romantiikkaan että elämän raakuuteen, ihmisen sitkeyteen ja tyrskyistä selviytymiseen, vaikka joku tyrskyihin aina myös hukkuu. Moni joutuu toteamaan, että ”siitä mitä rakastaa pitää aina luopua”.

Mark Väisäsen lavastus on tyylikäs ja Eero Auvisen valot loihtivat maiseman uudeksi kerta toisensa jälkeen. Purjeveneetkin lavalle lipuvat. Puisia laitureita pitkin syntyy lukuisia hienoja ”asetelmia” ihmisjoukoista. Ari Nummisen koreografiat ovat jykeviä, saaristoon sointuvia.

Hurmaavimpia kohtauksia näytelmässä on tanssien esitetty kylänväen yhteinen työnteko, jossa heidän hikipisaransa muuttuvat isäntien kirstuun kilahtaviksi kolikoiksi, siis noin kuvaannollisesti. Talontyttärenä Katrinalla ei ole aluksi uudenlaisessa ympäristössä vaadittuja taitoja, mutta hän oppii. Hän riemuitsee omista voimistaan ja yhdessä tekemisestä, toisiin tutustumisesta, joukkoon kuulumisesta. Tämä kaikki ilmenee Ari Nummisen hengästyttävän vauhdikkaassa koreografiassa!

Jonna Järnefelt Katrinana on näytelmän valo, mutta vauhtia ja verevyyttä tarinaan tuo kylän väki touhuineen ja tansseineen eli siis Tampereen Työväen Teatterin ammattimaisen notkea ja muuntautuva ensemble.