ANTIGONE

NÄYTELMÄ, JOSTA KAIKKINA AIKOINA ELÄNEET IHMISET OVAT TUNNISTANEET ITSENSÄ

Ensi-ilta 15.10.2019 Eino Salmelaisen näyttämöllä

Voiko tyttö muuttaa maailmaa? Täytyykö maailman muuttua?

Ihan tavallinen, hauska ja onnellinen perhe – mitä nyt kuninkaallinen asema painaa. Kun veljet ajautuvat vastakkain, mihin uskollisuus asettuu?

Sofokleen Antigone on kertomus siitä, mitä Oidipuksen perheelle sitten tapahtui.
Se kertoo, miten sietämätöntä on vain edustaa, kun sydän on murtunut.
Se kertoo paineesta elää arvojensa mukaan.
Se kertoo rakkaudesta, rakkaudesta.

Sofokleen Antigone on historiamme ensimmäisiä säilyneitä näytelmiä. Se on säilönyt ihmisen, joka on sellainen kuin ihminen tänäänkin. Hauska, hirveä, ristiriitainen ja selkeä. Täynnä kuvia, joiden mukaan pitäisi haluta elää.

Valokuvat Ida Stenros



    

Lippujen hinnat

38,00 / 36,00 / 20,00 €
 

Koululaisryhmät opettajan johdolla 17 € / lippu

Käsiohjelma

Lue käsiohjelma

Kesto

Kesto noin 2:00 (sis.väliajan)

Tilaa tarjoilut

Videogalleria

Esityskalenteri

Valitse sopiva ajankohta

Eino Salmelaisen näyttämö
To 12.12.2019
19:00

ANTIGONE

Tekijät ja näyttelijät

Esitys perustuu Sofokleen tragediaan Antigone,  jonka on suomentanut Kirsti Simonsuuri. Lopputulokseen on yhdistetty työryhmän workshop-tekniikalla tuottamaa materiaalia joka on inspiroitunut myös antiikin Kreikan mytologiasta ja Sofokleen Theba-trilogian muista osista. Työtapa on vaikuttanut esitystekstin kielelliseen asuun ja dramaturgiaan.

Sovitus ja ohjaus Tiina Puumalainen
Lavastussuunnittelu Teppo Järvinen
Naamioiden ja pukujen suunnittelu Tiina Puumalainen ja Teppo Järvinen
Valosuunnittelu Sami Rautaneva
Äänisuunnittelu ja sävellys Niklas Vainio
Videosuunnittelu Sami Rautaneva ja Teppo Järvinen
Kampauksien ja maskeerauksien suunnittelu Pepina Granholm

Heidi Kiviharju

Antigone (Ismenen sisar)

Petra Ahola

Ismene (Antigonen sisar)

Pentti Helin

Kreon (Theban uusi hallitsija, Antigonen ja Ismenen eno)

Kristiina Hakovirta

Eurydike (Kreonin rouva)

Jari Ahola

Haimon (Kreonin ja Eurydiken poika, kihloissa serkkunsa Antigonen kanssa); Muistojen Eteokles (veli, joka hallitsi Thebaa kun sinne hyökättiin); Muistojen Laios (Theban kuollut kuningas, leskensä miehen isä)

Jaana Oravisto

Teiresias (sokea tietäjä, erehtymätön ennustaja, jonka neuvoja myös Oidipus aikanaan kuunteli); Muistojen Iokaste (Theban kuningatar, Oidipuksen vaimo, Kreonin sisar, Oidipuksen, Eteokleen, Polyneikeen, Antigonen ja Ismenen äiti)

Samuli Muje

Vartija (Theban kuninkaan vartiokaartilainen); Muistojen Polyneikes (veli, joka hyökkäsi Thebaa vastaan)

Janne Kallioniemi

Muistojen Oidipus (Theban pelastaja, kunnioitettu kuningas, kunnes kaikki tuli ilmi)

Arvostelut

Vaikuttavampi kuin Lontoossa

Antigone on tarina vallasta, sen käytöstä, oikeudenmukaisuudesta. Perhe vastaan valtio. Kumpi on oikeampaa ja oikeutetumpaa – noudattaa sydäntään, jumalten tahtoa ja oikeudenmukaisuutta, vai noudattaa tyrannin päätöstä? Antigone kapinoi, on rohkea ja hurskas, eikä alistu hirmuvaltaan. (–) Jotenkin ymmärrän myös Kreonin näkökannan, vaikken sitten ymmärräkään. Hän uskoo vahvaan johtajuuteen ja absoluuttiseen valtaan. Hän ei voi lipsua kuolemanrangaistuspäätöksestä, vaikka uhriksi joutuu sukulainen. Se olisi nepotismia ja heikkoútta. Hänellä on periaatteensa. (–) Puumalaisen ohjaus on kaunista katsottavaa ja tarina herää hienosti eloon. Teppo Järvinen on loihtinut Eino Salmelaisen näyttämölle todella puhuttelevan yksinkertaisen lavastuksen. Lavastus on pettävän simppeli, mutta silti siinä on kaikki. (–) Olen nähnyt Antigonen kahdesti tätä ennen Lontoossa, ja täytyy sanoa että tämä saattaa olla kaikista vaikuttavin kerta.

Katri Leikola, Paljon melua teatterista -blogi

Kapinallinen oivasti nykyhetkeen

Heidi Kiviharju saa päähenkilö Antigonen hahmossa mainiosti näkymään nuoren naisen uhmakkuuden ja ehdottomuuden. Toisaalta Kiviharju onnistuu tuomaan hahmoonsa myös herkällä tavalla päähenkilön mielenmaisemaa ja pohdintaa rakkaudesta omia veljiään kohtaan, jopa koko ihmisyyden mietiskelyä. (–) Pentti Helinin kuningas Kreon on toksisesti maskuliininen jääräpää ja hän onnistuu tulkitsemaan myös tuhoon johtavien ratkaisujen tuottaman tuskan ja kauhun. Samuli Mujeen mainion lupsakka vartija tuo esitykseen mukavasti pientä koomisuutta, siinä missä Jari Aholan  riipaisevasti tulkitsema Antigoneen kihlattu Haimon tuo siihen näytelmän traagisimpia hetkiä menettäessään rakkaimpansa.

Pasi Puranen, Pessin ja Illusian luona -blogi

Todellinen teatteri- ja kulttuuritapaus

Antigonen varsinaisesta ensiesityksestä on vierähtänytkin jo noin 120 sukupolven verran, kun se vuonna 442 eaa. esitettiin ensimmäisen kerran vastavalmistuneessa, Akropoliin etelärinteelle pystytetyssä Dionysokselle omistetussa puisessa teatterissa. (–) Eikä Sofokleen Antigone petä odotuksia 2 400 vuotta myöhemminkään. Tiina Puumalainen on modernisoinut henkilöt niin, että he eivät kulje valkoisissa kaavuissa vaan jakkumekoissa ja liituraitapuvuissa, noissa nykyajan vallan symboleissa. (–) Antigonen kohtalo on täynnä kysymyksiä, joita ihminen on esittänyt olemassaolostaan, kuten kuka minä olen, mikä on vastuuni, keitä minun tulee rakastaa, millä ehdoilla vai täysin ehdoitta? Antiikin näytelmissä kuoro edusti yleistä mielipidettä, kansaa. Puumalainen on sirotellut kuoro-osuudet eri henkilöiden repliikeiksi, ja tulos on sujuva. Katsomo hiljenee, kun kuningas Kreonin poika ja Antigonen kihlattu Haimon (Jari Ahola) esittää riipaisevan herkästi kuoro-osuuden rakkaudesta.

Juha Drufva, Kansan Uutiset

Greta Thunberg nostaa päätään

Tiina Puumalaisen johtama työryhmä on nostanut antiikin tarinasta ansiokkaasti esiin 2010-luvun ihmistä koskettavan aineksen itsetarkoitukselliseen tai pinnalliseen modernisointiin sortumatta. (–) Vuonna 2019 ei tunnu kaukaa haetulta rinnastaa Antigonen ja kuningas Kreonin asetelmaa ilmastoteini Greta Thunbergiin ja Donald Trumpiin. (–) Koko kaarti taipuu kiitettäviin roolisuorituksiin. Nimiroolissa nähtävä Heidi Kiviharju nostaa hahmonsa tahtotilan esiin kirkkaasti. (–) Jästipäistä Kreonia esittävä Pentti Helin uppoutuu antaumuksella rooliin bisnespukuisena sovinistimulkkuna. (–) Synkän ja vakavan lunastuksen vastapainoksi Samuli Muje tekee loistavan komediallisen hahmon vartijana, jonka kiusallinen tehtävä on tuoda kuninkaalle jatkuvasti huonoja uutisia duunarin lippis kourassa.

Jantso Jokelin, Kulttuuritoimitus.fi

Tätä on hyvä yhteiskunnallinen teatteri

Thebassa valtaan noussut Kreon on tarkka tämän päivän ääliöiden kuva. Pentti Helinin ei tarvitse kuin vetää puku päälle ja tvistata, niin näyttämöllä tanssivat samassa hahmossa Donald TrumpRecep Tayyip ErdoğanBoris Johnson ja Vladimir Putin. Tämän hetken typerimmät valtionpäät ovat niin juopuneet hybriksestään, että he polkevat kaikkea juuri palasiksi. (–) Tiina Puumalaisen sovitus ja ohjaus on yhdistelmä tanssillisuutta ja formalismia, muodon korostamista. Kreonin neuvonantajilla on naamiot ja Theban kaupunki rakentuu puulaatikoista. Niistä saa yhtä hyvin muureja, arkkuja, pylväitä kuin tanssialustoja. Niiden keskellä Antigone, Heidi Kiviharju, hohtaa kuin Regina Linnanheimo Tulion elokuvissa. Antigonen siskon, Ismenen, valo on Petra Aholan tulkitsemana viiltävämpää. Ahola on TTT:n Mari Turunen. Hän tekee jokaisesta tragediasta, komediasta, musikaalista ja muusta teoksen, joka on pakko nähdä.

Markus Määttänen, Aamulehti

Mykistävä ja ajankohtainen

Yli 2400 vuotta vanha näytelmä on kuin eilen kirjoitettu. (–) Tampereella nähtävä versio Antigonesta on mykistävä. Teos ei kanna mukanaan yhtä, määriteltyä aikakautta. Se sekoittaa kaikki ne ajat, joina ihminen on merta purjehtinut ja tuulta nopeammin ajatellut. Tässä Antigonessa ei kuitenkaan päädy ulapalle, vaikka tarua ei tuntisi. Tiina Puumalaisen sovittama versio sitoo taidokkaasti Antigoneen myös muut Sofokleen tragediat ja Oidipuksen tarun. Näin syyt ja seuraukset näkyvät katsojalle selvemmin. Näkyvät suvun historian onnen hetket. Näkyvät taitekohdat, joissa onnettomuudet tapahtuvat. (–) Antigonea ei vaivaa pakonomainen modernisointi tai väkinäinen tunteiden tyrkyttäminen. Se on taitavasti ohjattu kokonaisuus, jossa näyttelijäntyö pääsee oikeuksiinsa.

Laura Hallamaa, Helsingin Sanomat