Haastattelu: Kartanobileissä ihanaa romantiikkaa ja tyttöbändien voimalauluja
Vohkitaan herrasväen hyllystä yksi maailman kauneimmista romanttisista tarinoista. Pyyhkäistään pölyt ja ravistellaan kunnolla. Kerrotaan koko juttu palvelusväen silmin: näkymättöminä he näkevät parhaiten kaiken, mitä kartanossa oikeasti tapahtuu. Lisätään kierroksia antautumalla musikaalityyppisiin kohtauksiin tyttöbändien biiseistä, joissa osaamme laulaa mukana. Tätä on Ylpeys & ennakkoluulo – tavallaan!
”Se esityksen nimeen lisätty sana ’tavallaan’ ei tarkoita mitään pelottavaa”, sanoo ohjaaja Laura Mattila. ”Vaan se tarkoittaa jotain todella vastaanotettavaa ja viihdyttävää. Käsissämme on hitin ainekset.”
(Kuvassa oikealla Laura Mattila, vasemmalla Emmi Kaislakari. Valokuva Kari Sunnari.)
Mattila kertoo innostuneensa valtavasti kuultuaan esityksen idean: Hollywoodissa moneen kertaan filmatisoidun, Jane Austenin rakastettuun bestseller-kirjaan perustuvan tarinan kertookin nyt viisi palvelijaa. Se avaa tapahtumiin ja henkilösuhteisiin aivan uusia näkökulmia. Yläluokan hillitty charmi kohtaa hillittömän hauskat käänteet keittiössä tai siivouskomerossa.
Vaikka esitystavassa on tarkoituksellista twistiä perinteiseen kerrontaan nähden, koko suosittu stoori saadaan nautittavaksi näyttämöllä. Kulissien takana hatut ja vaatteet vaihtuvat viuhuen, kun näyttelijät hoitavat paitsi palvelijoiden myös yläluokkaisten roolit. Vauhtia riittää!
”Hienoa tässä esityksessä on se, että se kuitenkin kunnioittaa Austenin alkuperäistä teosta”, lisää näyttelijä Emmi Kaislakari. ”Se on syystäkin klassikko, aivan upea kertomus, jota kaikki rakastavat”.
Kuultuaan esityksen tuotantopäätöksestä Kaislakari toivoi heti pääsevänsä mukaan näyttelijäkaartiin – eikä vähiten siksi, että hänellä itsellään on tyttöbänditausta. Mutta siitä vähän tuonnempana lisää.
Suuret tunteet ovat ajattomia
Mikä sitten tekee Austenin tarinasta niin ihanan, että miljoonat ihmiset palaavat sen ääreen aina uudelleen? Ohjaaja Mattila analysoi: ”Kuvaus rakkaudesta on sellainen, joka vetoaa suurimpaan osaan meistä. Romanssi menee tunteisiin. Tarinassa ei ole vain yhtä paria, vaan monta nuorta ihmistä etsimässä rakkautta. Siellä on variaatioita, erilaisia rakkauksia ja kohtaloita. Ei mitään Disney-loppua, vaan monia tapoja löytää paikkansa toisen vierestä.”
”Älykköpuoli minussa puolestaan viehättyy siitä, miten tarinassa kuvataan luokkayhteiskuntaa. Kuinka käsitellään naisen asemaa, miten kapea paikka se on ollut.”
Vaikka romaani tulee 1800-luvulta, se ei ole turhanvakava ja pitkäpiimäinen, Mattila alleviivaa. ”Siellä on hauskoja asioita, osuvaa piikittelyä ja nokkelaa dialogia”.
Näyttelijä Kaislakaria viehättävät tarinan monet vivahteet. ”Siinä korostuu se, kuinka ihmisillä on erilaisia syitä päätyä yhteen ja rakastaa. Pohditaan myös, tarvitseeko rakastaa ensin vai voiko rakkaus tulla suhteeseen myöhemmin. Paljon ikiaikaista materiaalia, ja koska näyttelijä olen, minua viehättää aina suuri draama.”
”Roolien kannalta on kiinnostavaa, miten näytellään rakkautta ja ihmissuhteita brittiläisittäin. Britit eivät osoita tunteitaan kovin avoimesti. Miten juuri se pidäkkeisyys on ihanaa Austenin tarinoissa.”
Näyttelijäntyötä tukee upea puvustus. Ohjaaja Mattila hehkuttaa: ”Heti kun näin Marjaana Mutasen pukuluonnokset, mietin että voiko näille heti antaa kaikki palkinnot, joita maa päällään kantaa”.
”En halua paljastaa liikaa, mutta ne on ajateltu siitä lähtökohdasta, että kuinka palvelijat voisivat toteuttaa uskollisesti ja pieteetillä yläluokkaisen porukan puvut. Esityksessä kaikki on uniikkia pukutaidetta valmistettuna kierrätysmateriaaleista.”
Tyttöbändien vahvoja kertosäkeitä
Lontoossa kantaesitetty uusi sovitus Pride & Prejudice* (*sort of) palkittiin vuoden parhaana ensi-iltana (Olivier Awards). Ohjaaja Mattila kertoo, että yleisö lähti esitykseen poikkeuksellisella tavalla mukaan: ”Siellä on ollut sing along- esityksiä, ihmiset ovat laulaneet mukana heille rakkaita hittejä. Tyttöjen illan tai etkojen musiikkia, sitä minkä tahdissa lähdetään baariin.”
Briteille nostalgiset bilekappaleet eivät ole aivan samoja kuin suomalaisille. Esimerkiksi pohjoisirlantilainen paikallishitti vuodelta -93 ei välttämättä avaudu meillä.
”Minulle oli selvää, että samat kappaleet eivät tule toimimaan meillä”, sanoo Laura Mattila. ”Mietin sitä aikaa, kun itse kävin ulkona parikymppisenä, mitä ne meidän etkobiisit olivat. Pääsin ihanaan korvamatojen maailmaan, kunnon jytään. Oivalsin, että suomalaisten tyttöbändien energia on se, mitä tarvitaan. Ne ovat kappaleita, joista vuosien jälkeen yllätyt niiden tullessa radiosta, että miksi osaan nämä sanat. En tajua, että kuuntelin tätä niin paljon joskus.”
Koska esityksen palvelijat ovat naisia, oli senkin vuoksi koostaa soittolista tyttöbändeistä väljästi määritellen. Sellaisista esiintyjistä kuin Nylon Beat, Gimmel, Aikakone ja Kaija Koo. Kesytöntä naisenergiaa!
Ja tyttöbändiosaamista on lavalla omasta takaa, kuten aiemmin tässä tekstissä vihjattiin. Yksi Austenin palvelijoista, esityksen mainosjulisteellekin kasvonsa antava näyttelijä Emmi Kaislakari on aito tyttöbändiläinen. Hän oli tamperelaiselle Poko Rekordsille levyttäneen MayBeen toinen laulaja 2000-luvun alkuvuosina.
”Olen superinnoissani, että pääsen palaamaan omaan nuoruuden maisemaani näytelmässä olevan tyttöbändimusan ansiosta”, Kaislakari riemuitsee. Paketti on hänelle kaikin puolin täydellinen, sillä hän rakastaa suurta draamaa ja romanttisia tarinoita. Tuskin maltamme odottaa syyskuun ensi-iltaa!
Teksti: Mika Kauhanen
Tutustu myös:
TTT podi: vieraina Laura Mattila ja Emmi Kaislakari (Spotify)
Ylpeys & ennakkoluulo* (*tavallaan) näytelmäsivu