Kahden tähden kymmenottelu
Avioliitto on ikuista nostaa teatterin taian omalle tasolleen, sillä Tom Lindholm ja Teija Auvinen näyttelevät teoksen kaikki kymmenen roolia. Näytelmässä on noin 70 vaihtoa, ja Lindholmin ja Auvisen pitää jatkaa ääninäyttelemistä verhojen takana jopa silloin, kun heitä puetaan toiseen rooliin.
Farssi kulisseissa
Avioliitto on ikuista on tuttu kymmenottelu Tom Lindholmille, sillä hän näytteli teoksessa Tampereen Komediateatterissa Pirkko Hämäläisen kanssa vuonna 2006. Lindholm muistaa edelleen, miten intensiivinen, vaativa ja hyvässä mielessä älyvapaa projekti oli. Kymmenen roolin vetäminen kahden näyttelijän voimin saa sekä katsojien että näyttelijöiden aivot välillä solmuun.
”Muistan edelleen erään kohtauksen, jossa minä olen lavalla ja oveen koputetaan. Mietin, että kuka sieltä tulee, kun tajuan, että minä tulen sieltä. Mutta minähän olen lavalla, enhän minä voi tulla”, Lindholm nauraa.
Yksi näytelmän haaste on se, että näyttelijöiden pitää vaihtaa salamannopeasti roolia hyvin erilaisten henkilöhahmojen välillä. Vaihto ei tapahdu lakkia vaihtamalla, vaan hahmon koko habituksen, kehonkielen ja luonteen on muututtava uskottavasti.
Toinen haaste liittyy siihen, mitä kulisseissa tapahtuu. Verhojen takana nimittäin paiskitaan töitä vähintään yhtä paljon kuin näyttämöllä.
”Kun menet verhoihin, kolme ihmistä käy sinuun kiinni, puhut kahden henkilön tekstiä ja kolmanteen sinua puetaan. Henkilökohtainen tulkintani tekstistä on se, että lavalla tehdään välillä komediaa, mutta verhoissa se on pelkkää farssia. Verhojen taakse voisi myydä lippuja erikseen.”
Naurun traagisuus
Runsaat roolivaihdokset eivät kuulu perinteisen farssin luonteeseen. Avioliitto on ikuista ei ole tavallinen farssi myöskään rytminsä puolesta. Lindholm kuvaa klassista farssia tiheätahtiseksi taputukseksi. Komedian tahti taas on hitaampi ja siinä on enemmän rytminvaihteluita. Yli 70 vaihtoa eivät onnistuisi farssitahdilla, joten näytelmän rytmissä on myös suvantoja.
”Jos tahti olisi yhtä nopea kuin farssissa, roolit eivät olisi uskottavia, vaan enemmänkin sketsihahmoja.”
Lindholmin mielestä farssi on yksi teatterin kuningaslajeista. Nopea rytmi on niin armoton, ettei näyttelijällä ole aikaa ihmetellä, mitä hänen pitäisi tehdä. Lindholm näkee myös yhtäläisyyksiä farssissa ja tragediassa.
”Farssi kuvaa aivan tavallisia ihmisiä äärimmäisen epätavallisissa tilanteissa. Farssin toinen nimittäjä on äärimmäinen tragedia, johon tavalliset ihmiset ajautuvat koko ajan syvemmälle ja syvemmälle.”
Avioliitto on ikuista -teoksen tragedia syntyy kohtaamattomuudesta. Menestyneen avioliitto-oppaan kirjoittanut Herbert on niin hurahtanut työhönsä, ettei hän ymmärrä erkaantuneensa vaimostaan Rebeccasta.
Keskittymisen mestari
Miten työryhmä selviytyy kunnialla näin poikkeuksellisesta ponnistuksesta?
”Kulmakivi on ääretön harjoittelu. Kun tulet lavalta ja vaatteet vaihtuvat, aivot menevät sekunnissa siihen asentoon, että tiedät, mitä teet ja miten tämä hahmo tulee näyttämölle.”
Harjoittelun lisäksi teos vaatii keskittymistä. Kun Lindholm on syvän keskittyneisyyden tilassa, yksi askel on hänelle hänen elämänsä suurimpia askeleita. On vain käsillä oleva hetki, ei mennyttä, tulevaa tai ulkopuolisia häiriötekijöitä.
Lindholm ei ole sosiaalisessa mediassa, ja jo se vaalii keskittymiskykyä. Hän myös vitsailee, ettei ole tehnyt neljäänkymmeneen viiteen vuoteen oikeita töitä.
”Näytteleminen on minulle elämäntapa. Kun jokin on mieluisaa ja tärkeää, ei tarvitse miettiä, että miten minä nyt keskityn.”
Ajankäytöstä puheen ollen, määrittääkö avioliiton kesto Lindholmin mielestä parisuhteen onnistumisen ja arvon?
”Ei. Aika muuttaa ihmistä ja se on ihan realistista. Jos ihmiset pystyvät olemaan yhdessä ja puhumaan asioista, ne ovat jo aika kovia lähtökohtia.”
Teksti: Janica Brander
Kuva: Kari Sunnari
Tutustu nyös:
Avioliitto on ikuista näytelmäsivu