Ihminen kaikkine puolineen
Helene Schjerfbeckiä on kuvailtu voimanaiseksi ja kärsijäksi mutta kuka hän todella oli? Rakel Liehun romaaniin perustuva Helene luo kuvan särmikkäästä persoonasta. Kaikkia aisteja puhuttelevassa näytelmässä nähdään myös tanssia, Schjerfbeckin maalauksia, videoprojisointeja sekä kuullaan teokseen sävellettyä sellomusiikkia.
Taiteilijaystävät
Helenen nimiroolin näyttelee Maiju Saarinen. Helenen sielunsisaren, kuvataiteilija Maria Wiikin roolin tulkitsee Riikka Papunen. Asetelma on kiehtova, sillä Saarinen ja Papunen ovat ystäviä myös tosielämässä. He ovat opiskelleet samaan aikaan Nätyssä, ja Saarinen on Papusen esikoisen kummi. Jopa näyttelijöiden työskentelytavoissa on yhteneväisyyksiä heidän roolihahmojensa tapaan tehdä taidetta.
”Minulla on tutkijatausta ja se vaikuttaa tekemiseeni paljon. Olen analyyttinen ja minun pitää ymmärtää mitä teen. Saan siitä luottamuksen ja uskallan heittäytyä. Lähden pienellä pensselillä ja kasvatan isommaksi”, Papunen kuvailee työskentelyään.
”Minä taas lähden usein tekemään täysillä ja katson, mitä sieltä lähtee muodostumaan. Minulle on tyypillistä hakea ensin ääripäitä, jotta näen, missä rajat ja raamit menevät ja sitten voin lähteä karsimaan”, Saarinen jatkaa.
Papusen tulkinnan mukaan Maria Wiik edustaa näytelmässä taiteilijana sitä pintaa, josta Helene uskaltaa murtautua eteenpäin. Marian tyyli on klassisempi ja pikkutarkempi kuin Helenen, jonka teokset muuttuvat vuosi vuodelta abstrakteimmiksi. Myös taiteilijoiden suhde omiin rajoitteisiin oli erilainen. Schjerfbeck maalasi, vaikka hänellä oli välillä kovia kipuja. Wiikin ura taas päättyi silmäsairauteen.
Räiskyvä ja vakava
Schjerfbeckistä kerrottiin pitkään tarinaa Hyvinkään lonkkavaivaisena erakkona, joka eli niukasti äitiään hoitaen ja epäonnistui rakkaudessa. Näytelmän Helene ei kuitenkaan ole kärsijä, vaan toimija. Hän on aito ihminen ristiriitaisuuksineen: räiskyvä ja isolla tunteella elävä taiteilija sekä vakava introvertti.
”Kärsimystä enemmän teoksessa painotetaan sitä, miten rohkea ja periksiantamaton hän oli taiteessaan ja siinä, miten hän lähti etsimään omaa tietään”, Saarinen kuvailee.
Papunen muistuttaa, että kärsimys on osa elämää. Näytelmässä sitä ei korosteta, mutta ei myöskään ohiteta.
”Helene on kovassa paikassa naisen aseman suhteen. Hänellä on paljon kipuja, vaikea suhde äitiin ja miessuhteet eivät ole onnekkaimpia, mutta ne ovat elämän paloja, jotka rakentavat tätä ihmistä. Näitä samoja kipukohtia on meillä kaikilla elämässämme.”
Raskas, rakas äiti
Helene Schjerfbeckin tarinaa on kerrottu myös miesten kautta. Taiteilijakollega ja metsänhoitaja Einar Reuter tuki Heleneä, mutta oli yksi rakkauselämän pettymyksistä. Taidekauppias Gösta Stenman ymmärsi taidemaailman virtauksia ja tuki Schjerfbeckiä. Salaperäinen englantilainen rakastettu hylkäsi hänet tuberkuloosiepäilyn vuoksi.
Miehet nähdään myös Helenessä, mutta vähintään yhtä tärkeä ellei tärkeämpi on Helenen suhde äitiinsä Olgaan, jota näyttelee Minna Hokkanen. Näytelmän Olga väheksyy Heleneä ja on tälle jopa julma. Saarinen ja Papunen ymmärtävät silti Olgaa, joka oli kokenut suuria menetyksiä. Toimeentulosta huolestuneen äidin oli vaikea ymmärtää, miksi tytär jatkoi maalaamista jopa työuupumuksen jälkeen.
”Olemme päätyneet työryhmässä siihen lopputulokseen, että Olga rakasti Heleneä, mutta hän ei oikein osannut näyttää sitä”, Saarinen sanoo.
Entä mikä on tärkein jälki, jonka Helene on jättänyt jälkipolville?
”Hän oli pioneeri, joka raivasi tietä naistaiteilijoille. Periksiantamattomuus, jolla hän etsi omaa tietään, on merkittävää ja tasoitti tietä seuraaville sukupolville”, Saarinen toteaa.
”Hear hear, alleviivaan kaikki Maijun sanat”, Papunen komppaa.
Teksti: Janica Brander
Kuvat: Kari Sunnari
Tutustu myös:
Helene näytelmäsivu